Aamupäivän liikkeellä. Lenkkireitin varrella koiranputket kukkivat, tekivät pitsireunaa reitille. Eiväthän ne auringossa kylpeviä unikkopeltoja ole, mutta kauniita nämä pohjoisen pientareetkin osaavat olla.
Iltapäivällä pihalla niin paljon itikoita ja tihuutusta, että skippasimme ahkeroinnin pihapiirissä, ja lähdimme kaupungille syömään. Kotona piipahtamassa ollut Juniorikin uhrautui lähtemään kanssamme. Semminkin kun kuuli että ollaan menossa Istanbuliin. Siellä on hyvää, makoisaa liharuokaa, jollaisen päälle nuori mies ymmärtää hyvinkin. Mutta on Istanbulissa muutakin hyvää, paljon. Ja me saimme testata uuden listan alkuruoista Kampakimpukat salsan kanssa! Uijui! Kampasimpukat saivat uuden ulottuvuuden chilillä, paprikalla, korianterin sopivalla häivähdyksellä, ruohosipulilla ja tillilläkin? maustetusta salsasta.
Eikä misssään muussakaan syömisessä ollut moittimista. Ja mukavaa sekin, että ravintoloitsijapariskuntakin ehti hetken käydä rupattelemassa; sekin hyvä puoli, että nyt pehtoorin hiiligrillin hiiliasia etenee. 🙂
Huomiseen grillijuhlaan eivät uudet hiilet taida ehtiä, mutta herkut jo kävimme samalla reissulla Stockalta hankkimassa. Kesälauantailta ei ole oikein kuitenkaan tuntunut, sisällä edelleen, huushollihommia ja kuvia laitellut. Äsken vein tyttären ja kaverinsa pilheisiin, ettei neitien tarvinnut minihameissaan sateessa taivalta taittaa… Jotta tämmöinen suvi tänä vuonna.
________________________________________
Kuvamuokkailuja Lemmenjoella otetusta joutsenen kuvasta. Ensimmäisenä alkuperäinen muokkaamaton. Sitten rajattu ja säädetty, seuraavassa vielä enemmän säädetty ja viimeisessä taas filttereitä 🙂 Mitäs mieltä olette: onko kuvien muokkaaminen ”oikeaa” valokuvausta. Pitäisikö kuvat olla ihan ”naturel” vai saako kuvankäsittelyllä jälkikäteen muokata, käsitellä?
Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Suosittelenpa.
Varmaan Reija tiedätkin, mikä on minun mielipiteeni kuvankäsittelystä. 🙂 Minähän rutiinisti käsittelen joka ainoan kuvan ennen kuin tallennan arkistoon.
Jos jokainen ammattikuvaaja jälkikäsittelee nykyään kuvansa, niin miksi tavallinen valokuvauksen harrastaja ei saisi tehdä samoin? Esimerkiksi uusimmassa Kamera-lehdessä oli seuraava teksti (juttu hääkuvauksesta):
”Jos hääpari pyytää nähtäkseen raakaversioita, jokainen itseään kunnioittava ammatikuvaaja kieltäytyy. Jälkiprosessointi on yhtä tärkeä osa kuvaajan kädenjälkeä kuin sommittelu, valaistus tai kommunikointi asiakaiden kanssa.”
Jokainen valokuvaaja käsittelee kuvansa niin pitkälle kuin haluaa, jos siitä haluaa tehdä digimaalaustaidetta, niin miksi ei.
Pasi, toki tiedän mielipiteesi. Ja vaikka olen vähän ehkä antanut ymmärtää, että minulla olisi jotain muokkaamista vastaan, niin se harhaa. Käsittelenhän minäkin kuvani, – ainakin kaikkia niitä, jotka pistän näytille tavalla tai toisella. Ja jatkuvasti koetan opetalla kuvanmuokkaamista.
Nyt menossa olevalla pitkällä digiverkkokurssillakin keskustelimme tästä teemasta ja kurssin opettaja Pekka Punkari (joka oli Kamera-lehden pitkäaikainen päätoimittaja, monien, monien kuvausoppaiden julkaisija ja joka viimeksi julkaisi Hannu Hautalan kanssa kimpassa mainion luontokuvausoppaan) totesi myös, että kuvien käsittely on OSA kuvaamista. Ei siis oikeastaan mitään JÄLKIkäsittelyä.
Lähes kaikissa valokuvauskilpailuissakin kuvien säätö on sallittu; sitä ei enää lasketa kuva”dopingiksi”. Ja tehtiinhän sitä käsittelyä ennenkin: yhtälailla pimiöissä säädeltiin kuvien valotusta ja tehtiin rajauksia etc., eikös vain?
Tuosta viimeisestä joutsenkuvasta varmaan huomasitkin, että CS6 on ollut käytössä. Minä sitten ostin sen sillä puheenaolleella oppilaitosstaffin alennuksella 🙂 Ostopäätöksenikin kertonee että kuvankäsittely on minustakin osa luovaa kuvankäsittelyä.
Noissa eilisissä koiranputkikuvissa olevaa epätarkkuutta (lenkillä mukana pitkä telezoom) ei edes kuvankäsittelyllä voi poistaa… Mikä mielestäni kertoo siitä, että pitäisi osata myös kuvata – kuvankäsittelyllä ei voida huonoista kuvista tehdä hyviä. Mutta hyvistä voidaan tehdä vielä parempia, tai erilaisia. Jotenkin näin se minusta menee ja näillä mennään. Hyviä kuvauskelejä Kuopioonkin!
Oli vaan niin osuva provokaatio, että oli pakko tarttua. 🙂 Joo, kyllähän minulla on ollut tiedossa, että jälkikäsittelet kuvasi, kun muistan aikaisemmat Photoshop ja HDR -työt. Arvelinkin, että olet ostanut CS6:n. 🙂 Onneksi olkoon huippuohjelman hankinnasta, minulla se on vasta suunnitelman asteella.
Olen huomannut, että usein sellainen henkilö, joka harrastaa vain satunnaista pokkarikuvausta, ei ymmärrä jälkiprosessoinnin merkitystä. Muutamaan otteeseen, tällainen henkilö on aluksi ihaillut jotain kuvaani ja kysynyt, että onko se ihan oikea valokuva vai onko sitä jotenkin käsitelty. Sitten kun sanon, että raakakuvaa on uudelleen rajattu, valkotasapainoa hieman korjattu ja vähän väriä lisätty, niin kommentti on ollut lähinnä pettynyt ”jaaha.” Se satunnainen pokkarikuvaaja ei tiedä, että digipokkari tekee automaattisesti samat asiat, jota minä teen manuaalisesti itse.
Toki hyviä ja kauniita kuvia saa myös ilman jälkiprosessointia, pokkarilla ja jopa kännykkäkamerallakin, mutta usein automatiikka ei osaa arvata, mitä kuvaaja oikeasti haluaa.
Joka tapauksessa kauniita kukkakuvia. Täällä Kuopiossa paras kukkausi on jo oikeastaan ohi. Hyviä kuvauskelejä myös sinne pohjoiseen ja hauskoja hetkijä uuden CS6:n parissa.
Noista kuvien saamista kommenteista olet niin oikeassa! Sekä kuvaushetkellä että säätäessä voi juuri luoda haluamaansa tunnelmaa, jota automatiikka ei tuo.
Onnistuneita otoksia toivottelen!