Toki on. Ei eilen ollut ollenkaan paha tulla kotiin. Päinvastoin.
Tämä on parasta aikaa vuodesta Oulussa. Nyt on paistanutkin ihanasti. Lähtiessämme pihalla oli vielä metrin korkuisia lumikasoja, eilen näytti tältä.
Kevätkaihonkukka on nyt juuri kauneimmillaan.
Illalla kävin vielä merenrannassa lenkillä: jäät olivat lähteneet ja Meri-Toppilan kukkuloilla vihersi, ei nyt ihan Piedicollen lenkin veroista, mutta kevätkesä kuitenkin.
Täällä on parempi nukkua kuin reissussa; en ole niin täpinöissäni että unet karkaisivat. 🙂 Joskin kuuden jälkeen tänäänkin jo puuhailemaan. Pyykkiä ei paljon olekaan; pesimme Villa Francossa joka viikko koneellisen, joten lähinnä kaikkia erikoispesuja vain. Silittämistä en ole edes vielä ajatellut. Jos huomenna paistaa, silitän pihalla. Silläkin uhalla että siitepölyä tuntuu olevan ihan reilusti. Jo Saksassa aloin oireilla, vaikka nykyisin olen ympärivuotisella allergialääkityksellä… Mutta eipä tuo nyt mitenkään sietämätöntä ole ollut.
Mietin vähän josko rohkenisin rullistelemaan aamusella, mutta lähdinkin sauvakävellen hakemaan tyttären asunnolta pyöräni, joka oli merkillisesti sinne kulkeutunut poissaollessani. Tyär aloitti tänään uransa mansikan ja muiden marjojen ja vihannesten myyjänä Raksilan markettien pihalla; kannattaa keskittää kesän marja- ja herne- yms. ostokset sinne.
Kaupassa kävin, jotta saimme kaappeihin turvallisen varustuksen. Ennen reissua söimme kaikki varastot niin loppuun kuin mahdollista: tänään kahdelle hengelle muutaman päivän appeet maksoivat saman verran kuin Pantallan A & O kaupassa herkut kahdeksalle. Eikä tänään ollut kauppakassissa yhtään viiniä, mitä Umbrian ostoksista ei kylläkään voinut sanoa.
Ja kilpurin sotkuja olen siivoillut. Onhan konnuli ollut täpinöissään kun on päässyt pois yhden huoneen vankeudestaan. On koko päivän kulkenut perässä ja kierrellyt ja kaarrellut huushollissa. Hyvin ovat lomahoitajat Elmerin ruokkineet kun ei meiltä mitään ruokaa ole huolinut, ei vaikka aamusella toin voikukan lehtiä, jotka ovat sille samanlainen kevätherkku kuin parsa meille.
Ennen kuin pehtoori aloitti auton kuurnaamisen kävimme vielä Säynäjäahon puutarhalla. Japaninkellot, ruusubegoniat, hopeaputoukset (en ole ennen laittanut), pelakuut ja orvokit (denim jump, jännä väri, sellaisiakaan ei ole ennen meillä ollut) haimme. Ja viisi säkkiä multaa. Istuttelinkin ne tuossa iltasella saman tein. Tänä kesänä en sitten enempää laita. Minä vannon.
Aina välissä olen varmennustallennellut kuvakansioita, putsaillut muistikortteja ja miettinyt, mihin minä vielä noiden kaikkien reissukuvien kanssa joudun. Uusi Lightroom-ohjelma on ostettuna, muttei vielä opeteltuna… Ehkäpä siitä se apu löytyy.. Tällä kotisorvilla kun katselen noita reissusta miniläppärillä postaamiani, täysin muokkaamattomia otoksia, olen hoksannut, että kannattaisi pikkukoneen näyttö kalibroida, kovin tummia ovat otokset tällä ”oikealla” näytöllä, – ehkä en olisi noita kaikkia kelpuuttanut jos värit olisivat näkyneet oikein. Mutta haittaakse? Eipä juuri… minua ainakaan.