– Buon giorno, signora!
– Buon giorno.
Naapurin (500 m) isäntä jo tervehti aamulla kun ohi kävelimme. Ei silti yhtenä aamuna murkkuikäiset pojat matkalla kouluun tervehtivät, vähän mörkisti, mutta giorno kuitenkin. Olemme maalla. Maalla on mukavaa.
Tänään meidän Pikku Myy näytti aamulla klo 6.20 vain +8 C. Mutta ei pilveäkään taivaalla.
Lenkille taas vähän eri reitille. Jätin sauvat Villan seinustalle, ja otin mukaan kameran.
Iltapäivällä lähdin vielä uudelleen kävelylle lähelle…
Joka talon pihassa on koira, tai kaksi.
Tämän minä muistan kauan.
Juuri tämä – että täällä on kevät, ei läkähdyttävän kuuma, eikä luonto ole palanut, kuivuudesta käpristynyt, vaan on kevät! – on niin hurjan hienoa. Olen ollut aiemminkin keväällä Italiassa, – viikon maaliskuussa (pääsiäisenä 2005 pojan kanssa), viikon huhtikuussa (pääsiäisenä 2003 tyttären kanssa), viikon toukokuussa (esikoista odottaessa pehtoorin kanssa 1989), mutta nuo kaikki ovat olleet Roomassa. Nyt olemme landella. Olemme maalla, Umbrian kukkuloilla, … se on jotain niin hienoa, perfetto. Tämän minä muistan kauan.
Muutoin päivä kulunut altaalla, aurinkoa ottaessa (+ 20 – 24 C varjossa, ei pilveäkään, keväinen tuuli), ulkona silittäessä, pihapiirissä kuvatessa, nuoret nukkuivat univajeensa pois, nauttivat lämmöstä ja levosta. Salaatit sekä lounalla että iltasella maistuivat. Kehittellimmepä ihan uuden lohi-pinaatti-mozzarella-lasagnenkin, sitä tehdään täällä toistekin. Teimme ruokaa kimpassa niin kuin täällä tarkoitus onkin. Mukavasti sujui, hyvälle maistui. Tytär ja Klippan aikoivat osallistua seuraavaan Master Chefiin. Menestystä toivotan. 😉
Buona sera & sorry!
Lähes valmis kommentti karkasi avaruuteen. En jaksa alkaa alusta.
Oi, että. Tuoretta pinaattia, komppaan! Täällä terassia siivottu öttiäisistä (=koiperhosista), teidän Villassa eivät varmaan itikat haittaa. Onneksi hankin pari ylimääräistä kameran muistikorttia…
Uusi yritys, turhitta sananhelinöittä.
”Ei montakaan” lienee hilkkakämmekka, Orchis purpurea. Bello/bella!
”Mikä ihme” on kurjepolvi. Ihimeellisistä sojottajista kehittyy siemeniä. Erodium cicutarium?
”Keltainen” (#2). Pensasväriherne, Genista tinctoria?
”Entäs tämä palkokasviko” ON – hernekasvien heimoa, vaikka puu(vartinen). Valeakaasia, Robinia pseudoacacia.
”Perunako”; arvaus paljastaa, että taidat olla cityfarmari. Härkäpapu, Vicia faba.
”Unikoista pidän – paljon”. Silkkiunikko, Papaver rhoeas.
Tnx kiintoisasta historiallis-botaanisesta kuvakavalkadista!
Koivu, kiitokset että kirjoitit nämä tiedot. Kahteen kertaan…
Huomenaamulla voimme jo ”nimitellä” noita kaikkia. Ja latinaksi vielä. 🙂
Raila, ei täällä pahimmin ole itikoita. Sisiliskoja puutarhassa, muurahaisia vähän siellä ja täällä.