Villa Francossa uusia ihmisiä

Aamulenkki auringossa, ja vitkutellen aamiainen, eilen Perugiaan bilettämään jääneet nuoret naisetkin [voi kunpa tietäisitte, kuinka minä (pöhkö) olin huolissani, ja odotin yöllä] heräsivät ajoissa, ja lähdimme alkuperäissuunnitelman mukaan Todin lauantaimarkkinoille. Sateenuhka oli olemassa, mutta siitä viis…

Todissa markkinat, ja sitten – luonnollisesti –  centro storico – joka olikin varsin miellyttävä. Tytär totesi ”tämähän on leppoisan oloinen” ja niinhän se olikin.

Markkinoilta lähdimme kävelemään kohti Piazza del Popoloa.

Siellä lunch break tai siis cappuccino/espresso -tuokio. Ja aukion laidalla herkkukauppa Principi. Hmmm… Tyydyin ostamaan vain yhden vuosikertabalsamicon, joka sitten illallisella todettiinkin erinomaiseksi.

Eikä sada. Mistä olimme äärimmäisen tyytyväisiä. Ja poutasää jatkui  – koko illan. Myös silloin kun Juniori vuokra-autolla kaartoi Villamme portille – mukanaan avokkinsa, sisareni ja eksnaapurit. Nyt meillä on talo täys mukavia ihmisiä! Tuosta vaan Suomen raskaasta viikon lomalle Italiaan… pientä säätämistä on ollut, mutta olen niin ylpeä että poika sai loman järjestetyksi. Kuntsareita ja supliikkia. Ennen armeijan harmaista ei kesken kaiken ulkomaille lähdetty … nyt voi lähteä… Yesh!

Oulun räntäsateesta aamuyöllä lähteneet halusivat uimaan  ja meistä tuntui vaan niin mukavalle kun tämän riemun saimme tarjota. Eikä tarjottu illallinenkaan meidän keittiössä ollut kenellekään vastemielinen. Päinvastoin; liki kliseisen Italia-menun tattirisotot, grillivartaat, munakoisopaistos, insalata mista ja vaihteeksi mansikat ja jäätelö upposivat äärimmäisen hyvin.

Ennen   

… ja  jälkeen

Viikosta tulee varmasti hyvä.