Vappuaatto Umbriassa

Istumme Villan yläterassilla, nauttien Ferrarin kuohuvaa ja mansikoita (ihan vaan vappuaaton vuoksi), eikä millään viitsisi lähteä sisälle tekemään ruokaa. Nyt paistaa, ja on lämmin. Eilen illalla ei haluttanut pihalla olla, ei edes fleecen ja viltin kanssa.

Tänään päivällä satoikin – Assisi jäi käymättä, – no ehdimme vielä.

Aamu alkoi hurjaan linnunlauluun, mutta tänään ei siivoamista. Aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille: tänään ”yläkylään” = Collazzone (3,5 km suuntaansa). Ilma tuntui lähtiessä (ennen kahdeksaa) viileälle, joten Haglöfsejä ylle ja sauvat käsiin ja menoksi. Tämä reitti kulkee kukkuloiden päällä, siis vaihtelevampaa kuin reitti alakylään, Pantallaan. Ja minusta tämä oli kauniimpi (jos mahdollista) reitti. Kävimme kirkolla kääntymässä ja poikkesimmme hautausmaallakin. Vielä uskomattomampi kuin eilisen kylän hautalehto.

Puolentoista tunnin aikana aurinko alkoi lämmittää, tuli hiki, mutta uintihan se sitten auttoi moiseen ”vaivaan”.

Ja sitten kauppaan. Alakylän A & O oli oikein hyvin varusteltu; tullenee riittämään valikoimiltaan meidän tarpeisiin. Mansikoita! ”Eihän-ne-täällä-etelässä-koskaan-ole-niin-hyviä-kuin-Suomessa-mutta-ostetaan-nyt-kun-kerran-on-vappu”. Nämä ON hyviä!

Ja sitten kärryllinen kaikkea muuta tähdellistä: vessapaperista prosciuttoon, suolasta suklaaseen. Eikä maksa paljon. Täällä ruoka on olennaisesti halvempaa kuin Suomessa, mutta bensa melkein 2 euroa litra ja viini …

No, onhan vallan edullista jos ostaa bulkkia. Me emme ostaneet. Ferrari on meille monia muistoja tuova kuohuva, joten sillä vappua juhlistamme.

Kaupoissa ei ollut mitään vappukrääsää, kausiherkkuja (simaa tai tippaleipiä) tai mitään mikä kertoisi huomisesta Walpurista. Työnjuhla se kuulemma kuitenkin on täälläkin. Kaupat kiinni jne.

Kauppakuorma käytiin talolla purkamassa ja sitten tutustumaan lähialueen kyliin. Montefalco (Umbrian viinintuotannon keskus) muistutti kovin paljon parin vuotta sitten käytyä Montalcinoa ja Montepulcianoa (Toscanassa); pelkästään  Piazza Communalella on neljä enotecaa.

 Ja sivukauduilla monia, monia lisää.  Yhdestä haimme vähän herkkuja ja pari viiniä tulevia vieraita varten. Ja sivukadulla pehtoori huomasi olevansa lounaan tarpeessa. Istahdimme täpötäyteen Vinotecaan: Zuppa di Farro per me, per favor  ja Vitello e rucola pehtoorille.

Montefalcoon johtava tie on ”La Strada del Sagrantino”.

Sagrantino on Umbrian viiniviljelysten päärypäle, ja tuon kymmenen kilometrin pätkällä on viinitiloja, fattoreja, linnoja, viljelyksiä – paljon. Yksi isoimmista, nimekkäimmistä on Antonelli. Pitihän se käydä katsomassa …

Lounaan nautittuamme lähdimme tyytyväisinä jatkamaan matkaa ja juuri kun pääsimme parkkipaikalle, tipahtivat ensimmmäiset vesipisarat. Isot! Sade yltyi, ja aikeemme käydä Assisissa oli hylättävä.

Derutan kautta ajelimme. Siellä on tehty keramiikkaa Rooman vallan vuosista lähtien ja 1400-luvulla opittiin mallorcalaisilta Majolica-posliinin teko ja sillä kylä näyttää nyt vieläkin sillä elävän: pääkadun varrella oli noin 40 liikettä ja niistä 36:ssa myytiin posliinijuttuja. Näyteikkunaostokset riittivät meille.

Illansuussa talolla. Sade loppui, sininen taivas tuli hiljalleen näkyviin ja nyt paistaa ja on sellainen vappuaatto, ettei koskaan ennen. Eikä varmaan koskaan toiste.

On aika iltaruoalle… melanzine, prosciutto, insalata caprese, porchini …