Kuinka jo aamuvarhain tarmokkaasti latasin pyykkikoneen ja häthätää ehdin aamugefiluksen – ja kahvin heti perään – nauttia kun oli jo sännättävä lenkille. Väistämätöntä oli, että tänään oli tehtävä se pitempi lenkki, joka vie melkein puolitoista tuntia. Asioiden näin ollen, ei ollut mitään syytä, miksen juuri tänään olisi tehnyt tyttärelle ja äidille isoja kulhollisia lappuskaa ja myöskin toimittanut niitä perille, aina lappapuurosta ilahtuville. Puolenpäivän aikaan olin jo hyvinkin syventynyt veroilmoituksen mielenkiintoisiin saloihin, loppumattomiin lisäselvityksiin; pienet sivuansiotulot sieltä ja täältä, vuorottelukorvaus ynnä kotitalousvähennystä varten vaadittavat paperit saivat minut ahkeroimaan pitkän tovin.
Kuinka olisinkaan tänään voinut välttää kilpikonnan terraarion siivoamisen? Eikä sitä hiuslakkapulloa nyt todellakaan ehtisi huomenna muutenkin kaupunkiin mennessä hakea. Tiedä vaikka juuri nyt loppuisi, joten siis ei muuta kuin hopusti Harlekiiniin. Italian sanojen kertaaminen ja opettelu on jo turhan monta kertaa siirretty päivästä toiseen, mutta noup! – ei enää tänään sellaista! Kirjat esiin ja muutama rästiharkka pois päiväjärjestyksestä.
Onneksi olin varannut tälle päivälle niska-hartiahieronnan; onhan omasta terveydentilastaan pidettävä huolta. Ja T:n luona käydessä myös henkinen terapointi on tärkeä osa hoitoa. Ruoan jälkeen huomaan, että tiskikoneen siivous on odottanut jo melkein viimeiseen tappiin asti; ei muuta kuin sihti irti ja tiskikoneen Suuri Puhdistus alkakoon …
Ihan turha kuvitella, että yritän vältellä jonkin asian tekemistä. Ihan turha.