Hyvää pääsiäistä kaikille. Kaksi pääsiäistä Roomassa viettäneenä, ja varmaan kaksikymmentä Saariselällä, joten tällainen pääsiäispäivän ilta kotona on harvinaista.
Aamuaurinko kristallisoi Hangasojan yläjuoksun puolella olevat koivujen ja mäntyjen latvat, sinistä taivasta vasten kauniita olivat. Hangetkin kristalliset, ajatukset ehkä eivät. Mutta ei tarvinnutkaan. Pääsiäisaamun kirkkaus häikäisi, eikä siinä auttanut mitään selitellä, että voisi jäädä. Kun kerran oli päätetty lähteä, niin lähdettiin.
Miksikö? Johan sitä viikko taas oltiin, juuri tänään oli rauhallista ajella (olikin, oikeesti. Enkä tutkan kohdalla sittenkään ajanut ylinopeutta :D)), pian on uuteen reissuun lähtö ja sitten ennenkaikkea se, että huomenna saadaan nuoret syömään kun kerran ollaan ajoissa kotosalla. Ei olla kunnolla nähty ja korpraali on ens viikonlopun kiinnikin.
Kitinen jo virtauksen keskeltä sula, teillä kesäkeli – mutta talvirajoitukset, hanget koko matkan vielä korkeat, ja aurinkoa.
Illansuussa lenkillä hiljaista.
”Хрїстосъ воскресе изъ мертвыхъ,
Смертїю смерть поправъ,
И сѹщымъ во гробѣхъ
животъ даровавъ!”
(”Khristos voskrese iz mertvykh,
Smertiyu smert poprav,
E sushchim vo grobekh
Zhivot darovav!”)
Koivu hyvä, mitähän tuohon osaisin vastata? – – ehkä sanon: Totisesti on!
Aika hyvä! Pienellä viilauksella vastauksesi saadaan muotoon:
”Воистину воскрес!”
(Voistinu voskres! – Totisesti nousi!)