Valokuvien keinot

Aamun lyhyehkön kirjoitustuokion jälkeen, räntäsateen lakattua, oli aika lähteä ulos. Kävin kauppa- ja apteekkiasioilla murmelille sekä kotiin; Caritaksen jälkeen päätin jäädä lenkille kaupunkiin. Torinranta, Merijalin ranta, Hietasaari ja Pikisaari -kierros oli pitkästä aikaa mukava. Huomiota kiinnitti lenkkeilijöiden, siis oikein juoksijoiden runsas määrä. Hölkkääjiä jos ja vaikka kuinka paljon. Merkitsi pientä kateutta, haikeutta nuoruusvuosiin, uskokaa pois, minäkin olen joskus juossut!, mutta oli myös merkki keväästä. Mitä säästä muuten ei ehkä olisi uskonut.

Kun kerran kaupungissa kirjaston huudeilla olin, menin vihdoin katsomaan Kaupunginkirjastossa olevan valokuvanäyttelyn World Press Photo 2011. Ahdisti. Aivan järjettömän hienoja kuvia, kameratekniikka ja sommittelut kohdillaan, mutta ne kuvat! Maailma on niin paha, maailmassa on niin paljon vääryyttä, maailma on niin  julma ja niin epäoikeudenmukainen. Äärimmäisen ristiriitaisin tuntein pakotin itseni katsomaan koko näyttelyn. Ja sitten oli huono omatunto (kaikesta!) kun astuin ulos keväiselle Oulun torille, jossa taivaalla jo sinisiä läikkiä pilvien raossa.

Iltapäivän tein ruokaa, nuorillekin pakkaseen. Nukuin. Nukuin keskellä päivää tai siis iltapäivällä. Tuosta vaan.

Ja sitten omien kuvien maailmaan. Valokuvauskurssin harjoitustehtävänannossa kehotettiin tarkastelemaan kohdetta varjossa, valossa, leikkimään valolla, ottamaan kuvia vasta- ja myötävaloon, tekemään kuvista viiden kuvan tarinan. No enhän minä ennenkään ole pysynyt tarinoissani  missään ohjepituuksissa, joten kahdeksan kuvan sarjahan siitä tuli.

Ja kun eilen esille laittamani kyselyn, johon ilokseni moni on jo vastannut!, perusteella näyttää että moni vakkarilukijoistani on viinisuosituksianikin kokeillut, rohkenen taas tuota lasissa olevaa viiniä suositella…   Se on Malbec-rypäleestä tehty ranskalainen viini. Lounais-Ranskasta tuleva Château Haut-Monplaisir on hinta-laatusuhteeltaan hyvä. Minulla/meillä on sellainen ehkä harhainen käsitys, että Ranskasta ei niin tavattoman usein löydy jotensakaan kohtuuhintaisia hyviä viinejä, mutta tämä on taas yksi poikkeus. Ei ole mikään lipittelyviini, mutta sopi Sopranos-lihapullien kanssa erinomaisesti. Ja kovien juustojen tai pihvin seuraksi voisin suositella.

  Tarinan nimi on In vino veritas 

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Alku

 Tahdon lasini täytenä!

Ihana ilta…

 Punaviini on terveellistä, vai onko?

Hämärän rajamailla.

Uuteen nousuun.

Ja loppuun vielä kollaasi koko jutusta.