Tuuli on kääntynyt etelälle, mutta ei silti ole erityisen leppeä. Mutta säähän on vain pukeutumiskysymys.
Olen tässä viime aikoina (esimerkiksi Kanarian patikoilla lähes päivittäin) useinkin miettinyt, kuinka on hienoa kun nykyään on niin mahtavia ulkoilu/urheilukamppeita. Voi kerrospukea itsensä lämpimäksi, liikkuvaksi ja kuivaksi kelillä kuin kelillä. Eikä silti ole sellainen Michelin-ukko -olo. 70-luvullla kun tulivat Mäser-poolot oli se alku tälle … ja kuinka sellainen joululahjaksi olikaan ihan parasta.
Nyt on silkkikerrastoja, fleecejä, teknotakkeja, vaelluskenkiä, kunnon reppuja. Kaikki ne tekevät luonnossa liikkumisesta juhlaa. Ei ahdista, ei palele, ei kastu.
Minua kyllä jaksavat hieman nämä uudet muoto/tekno- tai mitä lieneekään sukat hieman hymyilyttää. Sukissa on merkit kumpaan jalkaan kuuluvat: sukissa on kirjaimet L ja R. V ja O -sukkia en ole nähnyt, siis oletetaan, että osaat englantia paremmin kuin, että osaisit itse päättää, miten sukat pannaan jalkaan. Mutta ihan sama, aina parempi versio kuin ennen: sukkahousut ja päälle tennissukat ja/tai villasukat ja sitten monot jalkaan. Entäs sitten päähineet: nyt on kypärälakit ja lämpimät tuulenpitävät pipot (tai mäessä kypärät), vähänkö ovat huippujuttuja? Minusta ovat.
Sitten minulla on tänään ollut muitakin suuria (todella!! hih!) pohdinnan aiheita. Miksi ja miten lumi on jäänyt tähän kelonpätkään juuri näin?
Keväthangilla voi miettiä kaikenmoista…
Ja kylillä (Kuukkelia vastapäätä lähtevän tien varrella) on tämmöinen kyltti.
Ja tässä on se aihki.
Se mitä olen pohtinut, että haastaisinkohan tuon aihkin meidän oman ikihongan kanssa. Ei kyllä meidän voimapuu jää paljon tuosta Kuukkelin liki olevasta aihkista jälkeen. Liekö yhtään, dendrologinen analyysi pitäisi teetättää… tuskinpa moiseen kuitenkaan ryhdyn, sillä meidän ikimänty on meille paras, on se ihan minkä ikäinen hyvänsä. Sen juurella vielä vietämme vähän aikaa, vielä huomiseen…
Tämä maanääri on minulle joku alkukoti, uskokaa pois. Minä ainakin uskon, että on.
Kuutamo? On.
