Sattuipa aamulla niin, että heräsin jo puoli seitsemältä, aamiainen oli sovittu yhdeksäksi ja pakkasta oli liki parikymmentä astetta, joten päätinpä tehdä ne paistinkääntäjien tiedotuskirjeet ja harjoitella julkaisualustan käyttöä. Aamurupeama sujui, laittelin ohessa aamiaista ja kun muutkin heräsivät, vietimme pitkän tovin tuvan pöydän ääressä. Lenkille päätimme lähteä puolelta päivin, odotamme että aurinko alkaa lämmittää.
Ennen kuin pehtoori lähti kantamaan saunalle vesiä ja korjaamaan lumilinkoa (oli kuulemma ollut taas rikki, minä hieman mietinkin torstaina sen kanssa huhkiessani kuinka on raskasta kiskoa monikymmen kiloista vehjettä) pyysin häntä katsomaan ja lukemaan, oliko laatimani pitkähkö ja monin kommervenkein nettiin ladattavaksi saatu ensimmäinen ”tiedottajan esittely” -kirjeeni kelvollinen. Pehtoori totesi kirjeen hyvin kelpuutettavaksi – ja tsup! vahingossa tuhosi koko tekeleeni… Aika äkkiä kyllä sitten häipyi ulos. Kirosin, myönnetään. Mutta teinpäs sitten uudestaan. Ja puolelta päivin ulos.
Kaunispää on taas kerran huiputettu. Tyvenessä, aurinkoisessa, puhtaassa, sunnuntaisessa, kaikkinensa mitä mainioimmassa säässä.
Alaspäin tultiiin maailman pisintä pulkkamäkeä. Käytiin tsekkaamassa kilpailuareena, johon tytär kavereineen on ensi viikonloppuna tulossa. Täällä on näet pulkkamäen MM-kilpailut ensi viikonloppuna.
Iltapäivällä tyyni sää jatkui, ja perinteet jatkuivat: nuotiomakkaraa ja kahvia lounaaksi. Päivälliseksi tein porolasagnea. Tein kaksi isoa vuokaa, jääpähän sitten pulkkamäen mm-joukkueelle tänne pakkaseen odottamaan. Kyllähän se on sellaista LappItalia-ruokaa parhaimmillaan.
Illalla sellainen juttu, että ensimmäistä kertaa minun ”valokuvaamisurallani” oli täällä kunnon revontulet! Melkein kuutamo, – ja revontulet. Siellä minä sitten vinkkeleissäni jalustan ja kameran kanssa hankien keskellä rämmin, lumoutuneena räpsin eräänkin otoksen. (klikkaamalla suurenevat) Voi kun olisin viitsinyt lähteä ajelemaan jonnekin aakeammalle, laakeammalle.
Pohjoisen taivaan alla…
Piti jo kyllä aikaisemmin käydä kehumassa näitä sinun upeita revontulikuvia, mutta unohdin. Nää on kyllä todella hyviä! Samalla meiningillä vaan niiden Venuksen ja Jupiterin metsästykseen!
Pasi, kiitos. Vaikka kyllä kuvat ovat vain pieni häivähdys revontulien lumosta… Venus ja Jupiter tallentuvat tänään tarkasti: toivottavasti 🙂