Liu, lau laskijaist, meillep pitkii pellovaisii,
Nuuttilah niput naput,
Ristolah riput raput ja Heikkiläh heinänsiemmenet,
Turnulah tippui tappui,
Lujul lujul laskijaist, meille pitkii pellovaittii,
toisee taloo tippuroi tappuroi.
Tämän viikon haaste on liukas.
Muiden vastauksia haasteeseen on täällä.
Sateen jälkeen oli liukas…
(klikkaa ihmeessä suuremmaksi)
Ihan kuin caminolla … todella liukasta
Raput ova toisiinaan todella liukkaita
Mummo, caminolla? Mikä? Missä?
Ari, niin ovat, talvella mutta myös peikkometsässä sateen jälkeen.
Puun rungoistakos nuo on tehty? Enpä ole vastaavia nähnyt!
[…] Reija heitti hauskan kuvaidean jenkeistä, heh tämä oli hyvä! […]
Ovatpa kauniit, mutta näyttävät kyllä hankalilta kulkea, oli sitten liukasta tai ei.
Upeat portaat, puu muuttuu helposti sateella liukkaaksi. Onneksi on kaiteet!
Tapsu, laakeripuunrungoista.
Ari, eikös vain.
Susu, kaunis voi tehdä kipeää…
Elegia, kaiteet olivat tarpeen.
Kaunis <3
Onpas kauniit portaat, vaikka sateella liukkaat ovatkin.
Runo hersyvä! Kosteutta huokuva metsäpolku. Liukasta on, polku on kuin kesy inka trail. Pitäsikö minunkin nyt liittyä tähän tänään? Bobin ensimmäiseksi oppima suomalaissana oli ”liukas”, kun vaari huusi että varo, ja Bob huiskahti laiturilta suoraan Saimaaseen!
Pieni lintu, kiitos.
Arleena, kaunista oli niitä kävelläkin.
Irma, runo on haastesivulta, ei todellakaan minun. Tuon inka trailin taas mainitsit: minua alkaa jo kiinnostaa…
Kyllä sinun on osallistuttava, mikset osallistuisi. Laiturikuva ja Bob lennähtämässä Saimaaseen? Ikuistitko kuvaksi? 🙂