Olipas tänään aamupäivällä kävellessä akselilla Alppila – Caritas – hautuumaa – pari apteekkia – Tuira – Alppila kuin olisi ollut jossain oikeallakin patikkapolulla. Reppu yhtä raskas ja jalkakäytävät sellaista möpelikköä, että moni patikkapolku on sujuvammin kuljettavaa. Mutta tulipahan käveltyä kunnolla. En ikinä ole varmasti sauvakävellytkään Rotuaarilla, enkä nyt varsinaisen fiksuksi tuntenut itseäni tänäänkään, mutta sattuipahan nyt niin käymään. Ja sininen taivas pilvien lomasta, auringonkin näin. Lupaus keväästä.
Meidän kilpuri ei tosin oikein usko vielä kevääseen. Herättelin sen varovaisesti viikko sitten kolme kuukautta kestäneeltä talviunelta, ja sen jälkeen on kylvetty, oltu lämpölampun alla, vähän jo syötykin ja taas kylvetty ja lämmitelty, mutta Elmeri Konrad ei ole vakuuttunut, että olisi aika virkistyä. Löysi hyvän ja lämpimän paikan jatkaa uneilua…
Iltapäivällä olin Linnanmaalla. On tainnut olla yksi pisimmistä jaksoista ikinä, kun olen pysynyt pois työmaalta. Mutta mukava oli tänään käydä. Mukavissa merkeissä ja mukava kun kyselivät jo, milloin tulen takaisin. Enpä nyt vielä ainakaan. Palaveri ja myös huoltotoiminta vol. II Etu-Lyötyn suunnalla iltapäivälläkin – jälkimmäinen reissu tosin autolla. Siis pitkästä aikaa oikein touhupäivä.
Sellaista jouduin tänään miettimään, että jos sanotaan että jotakin pitää tapahtua johonkin mennessä, esim. ”ilmoittaudu 1.3. mennessä” niin tarkoittaako se, että on ilmoittauduttava ennen tuota päivää, siis helmikuun puolella vai että 1.3. on viimeinen mahdollinen päivä ilmoittautua. Näin suuria kysymyksiä tänään.
Ai niin, se tyräkki. Siis se sotku jonka Gomeran huiputuksen evästauolla sain aikaiseksi siihen uuteen (no uusi ja uusi) Haglöfsin kuoritakkiin.. Se lähti pesulassa. Yesh! Ja SJR:n webbihotelli ei ollutkaan se blogiani viikonlopun vaivanneen kommentoinnin takkuilun syypää. Syy löytyi operaattorista.
Nyt palelee. Voihan sen takkatulen sytyttää maanantainakin … eikö vain.
Mietin tuota samaa suurta ongelmaa juuri tänään 🙂 Minun mimelestäni 1.3. voi vielä ilmoittautua, jos se noin ilmaistaan.
Katri, kyllä se oikeasti noin taitaa olla kuinn sinä sen käsität. Minusta se pitäisi olla tehtynä ennen ko. päivää. Mutta oikeastaan ihan sama… ainakin tämän asiani kanssa.
Minäkin vaivaan väliin päätäni tuolla. Katrin käsitys taitaa olla käytäntö, vaikka minunkin mielestäni asia pitäisi jo olla tehtynä.
Kellonajoissa tuo on helpompi: jos sanotaan että kuuteen mennessä, niin sen kaikki käsittää, että viimeistään kuudelta homma tai saapuminen tai ilmoittautuminen pitää olla tehtynä, mutta päivämäärissä asia näyttää olevan vaikeampi.
Ja sitten on aina ryhmä näitä, joille pari päivää tai muutama tunti sovitun jälkeen on edelleen ”mennessä”. Sellaiset eivät vaivaa päätään näillä asioilla. Mutta saattavat kyllä aiheuttaa vaivaa niille joille tuo ”mennessä” on ajankohta ryhtyä tekemään jotain…
Olisikohan myös niin, että se tarkoittaa myös kellonaikaa: eli 1.3 klo 24.00 mennessä? Silloin tuo selittäisi, miksi käytäntö on noin? Ehkä. Samaa asiaa pohdittiin vuosituhannen vaihtuessa, eikös.
Minä käytän yleensä muotoa ”ilmoittaudu viimeistään 1.3.” Ja viisastelijoiden varalta lisään usein perään vielä vuosiluvun… 🙂
Vaikealta kuulostava kurssi tulossa. Luulen, että siirryt yliopiston viralliseksi free lance valokuvaajaksi, ja saat yhdistää molemmat! Sitten käpäiset muissa maailman yliopistoissa ja sinusta tulee maailmakuulu! Vanhalla iällä kuten Grandma Moses 🙂
Raila, nämä ovat kyllä tulkinnanvaraisia, ihan niinkuin se vuosituhannen vaihtuminen. Ja sitten taitaa olla myös kiinni kielestä.
Satu, tuo on hyvä tapa. Noin taidan laittaa ensi kerralla.
Irma, en minä halua olla maailmankuulu. Vanhallakaan iällä 🙂
Kiertää ja kuvata kyllä voin, mutta senhän sinä tiesitkin.