Hassu viikonloppu kun nuorisoa ei ole ollenkaan näkynyt. Poika on heinäkuussa alkaneen armeijauransa aikana neljättä kertaa viikonlopun kiinni. Vasta neljättä. Ja tyttärellä omia menojaan ja vieraitaan.
Silti värkkäsin gourmettia kalaruokaa, mutta ei laskiaispullia kun ei ollut lapset kotosalla. (Laskiaispullien synkeästäkin historiasta ks. edellinen postaus.) Ja sitten olen tehnyt www-sivuja. Niihin se on tämä päivä hurahtanut.
Nyt Kanarian matkasta on jo satakunta kuvaa matkasivulla. Valoa ja lämpöä, liikkumista ja polkuja. Santa Cruzista, Teideltä, La Gomeralta maisemia — tee nojatuolimatka, nettimatkaile hiukan. KLIKKAA TÄSTÄ!
Lumi. Sininen lumi. Siitä on riittänyt hyötyliikunnaksi asti meille molemmille. On siinä hyvätkin puolensa, se on puhdasta, kevyttä, kaunista. Ja se liikunta. Mutta kylläpä sen tulo nyt oikeastaan vähäksi aikaa riittäisi.
PS. Kommentointi ei toimi vieläkään. Snif. Ei kannata edes odottaa kommentteja. Ei ole edes mahdollista. Huomenna yritän saada jonkun datistin tai ammattilaisen avuksi, jotta se pienikään vuorovaikutteisuus joka tässä hommassa on, olisi mahdollista.
Maanantaina puolelta päivin voin ilokseni todeta : NYT TOIMII KOMMENTOINTI. Niitä odotellessa … 🙂
Talvista kermavaahtokuorrutusta 🙂
Ja huomenna taidetaan saada kuorrutusta lisää. Mihinhän se vain kolaisi? 😉
Kotiuduin juuri nojatuolimatkalta. ¡Señor Jesucristo! – mitä kuvia! Vaikutelma on kuin 1950-luvun Cinemascope -elokuvissa!
Virtuaaliloma matkailusivuillasi päihittää kyllä kirkkaasti kehnon live-matkan. Blogiloma tulee myös huomattavan edulliseksi.
”Kalderan reunan kuu” on jo puhdasta grafiikkaa. Ja vielä enemmän sitä on ”Sininen Lumi #1”. Kazimir Malevitš, jos eläisi, antaisi sille varmasti nimen ”Sinistä sinisellä”.
”Lunta, lunta, lunta vain…” En osaa ranskaa, mutta näitä Dannyn/Kari Tapion/Anneli Sarin sanoja funtsiessani korvissa soi kuitenkin Charles Aznavourin vibrato.
”Tombe la neige…laa la lala la lala la lala…”
Ihimeellistä!
Koivu, sinun kommenttisi päihittävät kyllä monen kehnon ja vähän paremmankin kirjeen. Ovat liki runollisia.
Kalderan reunan kuu -kuvasta pidän itsekin hyvin paljon, eikä sitä ole photoshopilla käsitelty mitenkään. Siihen liittyy vielä tulivuoren juurellaolon muutoinkin taianomainen tunnelma. Muisto matkasta, matkamuisto 🙂
Malevitš olisi antanut juuri oikean nimen ”Sininen sinisellä”. Usein ihailen muiden harrastajakuvaajien saatikka ammattilaisten kykyä antaa kuvilleen nimet, jotka tekevät kuvastakin paremman. Pitäisikin oikein ryhtyä miettimään ja harjoittelemaan noita.