Minun tietokoneeni velttoilee: ”näennäismuisti on vähissä” -ilmoituksia tulee tiuhaan tahtiin. Hyvänen aika, eikö meillä kaikilla ole näennäismuisti vähissä!, mutta kompuutteri mokama siitä kiukuttelee. Nettiyhteys ja minun webbihotellini palvelut takkuilevat: kommentointi blogissa ei toimi vieläkään ja kuvatiedostojen lähettäminen patikkareissusivulle on raivostuttavan hidasta (Teide-sivu kuitenkin valmis, siellä on kanariankirvinenkin :)). Kamerani vaatisi huoltoa (merivesi, laavahiekka, – 25 C pakkaset rasittavat) ja lunta tulee yötä päivää lisää. Mitäkö se lumentulo tähän kuuluu? Ei mitään, mutta kun nyt kerran rupesin valittamaan, niin valitetaan sitten kaikesta mahdollisesta.
Näissä merkeissä päivä kulunut. Pehtoori on ollut Raahessa hautajaisissa, minä olen soittanut Vaasaan ja olen hieman huolissani kun sieltä ei sitten kuitenkaan soitettu takaisin ja varmistettu, että kaikki on ok ja sitten olen antanut myöntävän vastauksen yhteen luottamustehtäväpyyntöön. Pöhkö. Mutta enpä ennen ole ollutkaan tiedottaja. Pj., siht., tilintarkastaja, siht., varapj. ja vaikka mitä on tullut oltua, mutta nyt olen sitten tiedottaja. Pistäkää minut tilille jos valitan tästä joskus. Itsehän olen suostunut. Ja kun nyt kerran rupesin avautumaan näistä suostumuksistani, niin olen lupautunut luennoitsijaksi Lahteen kesäkuussa ja yhteen miesten viikon tapahtumaan Oulussa. Siis kolminkertainen pöhkö. Ainakin kolminkertainen.
Miksi mustavalkoiset kuvat ovat jotenkin älykkäämmän näköisiä, taiteellisempia kuin värilliset. Tuoko mustavalkoisuus vakavuutta, ovatko niiden kohteetkin varteenotettavampia. Tämä tänään takkuileva työhuoneenikin näyttää lähes intellektuellilta kun se on mustavalkokuvassa. Mutta pelkkää hämäystä moinen.
Tästä kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua, me lähdemme tästä piakkoin Karjasillalle viininmaistiaisiin; eiköhän nämä pienoiset valituksen aiheeni unohdu.
