– Äiti, onko kaikkien pakko mennä armeijaan?
– Ei. Ei ole, mutta ei sinun nyt vielä tarvi sitä päättää.
– Mutta minä en halua.
– Kuusivuotiaat ei edes pääse armeijaan vielä.
– Mutta en halua sitten isonakaan.
– No? Miten olet noin varma jo nyt?
– En halua ruveta ampumaan ketään…
– Voi lapsi hyvä, ei sinun tarvi ruveta ketään ampumaan.
Tästä keskustelusta on noin 15 vuotta. Poika kuitenkin armeijaan meni, eikä ole tarvinnut ketään, eikä paljon mitään muutakaan, ampua. Tänään tämä armeijasta kuusivuotiaana kieltäytynyt sai korpin natsat. Merkillistä.
Minullakin tänään ”arvon ylennys” . Olen nyt Paistinkääntäjien Oulun voutineuvostossa Vice-Chargée de Presse. Eikös vaan kuulostakin hienolta? Käytännössä tullenee tarkoittamaan sitä, että päivitän www-sivuja ja kirjoittelen ja lähettelen sähköposteja ja muita tiedotteita. Elikkä tulen vastaisuudessa tekemään sitä, mitä olen tehnyt yliopistossa kohta 15 vuotta, viinikerhossamme parikymmentä vuotta, Slow Foodissa muutaman vuoden, tein yhdessä välissä Museoyhdistyksessä puolenkymmentä vuotta ja sitten vielä tämä oman elämän päivittäminen. 🙂 Kokemusta pitäisi olla.
Vuosikokous pidettiin Zakuskassa ja blinit olivat rapeita ja sopivan rasvaisia, lisukkeet erinomaisia, hunajaa en ollut ennen blinien kanssa testannutkaan. Olisi kannattanut. Ei niin huono aloitus tässä uudessa luottamustoimessa.
