Oulu illalla. Pitäisi olla useammin illalla ulkona. Talvellakin.
Ja herätä useammin niin aikaisin kuin tänään. Aamut on hyviä.
Luin eilen jostain, että luovan kirjoittajan täytyisi oppia löytämään oma äänensä. Olisi löydettävä oma luontainen tapansa kirjoittaa, ja sen pitäisi erottua muista.
Tuollaisen lukemisen jälkeen olen täysin kipsissä kirjoittamaan enää yhtään mitään.
Tänään olen ollut parempi korjaamaan muiden tekstejä ja niiden asemointia. Sanoja ja tavuja, ja desimaaleja.
Mutta lupaan huomenna taas yrittää – kirjoittaa siis.
Nyt ei oma ääni, eikä teksti kulje. Saatikka että ne yhtään mitenkään olisivat yhdistettävissä keskenään.
Turha yrittää.
Oma ääni löytyy silloin, kun huomaa uppoutuneensä tekstin kirjoittamiseen. Eli juuri silloin kun, sitä vähiten tavoittelee.
Raila, kuten tiedät, minähän yleensä en näitä blogijuttuja kirjoittaessani paljon mitään tavoittele… äläkä sano että sen kyllä huomaa… Mutta siis, jospa en edes yritä löytää omaa ääntäni.
No, kun minusta nämä sinun juttusi ovat ihan sinun omaa ääntäsi, joka on lähellä omaa tyyliä. Ihan sinun omaasi.
Tämä hyvä tietää. 🙂