Jos syksy vielä menikin erinäisten talkooprojektien parissa, ja varovaisesti töitä tehden, niin nyt vuorotteluvapaa on todellisuutta. Jo nyt. Nyt kun puolet siitä on suunnilleen vietetty. Ihan omasta tahdosta, oma vikahan, nuo syksyn projektit tietysti olivat, mutta sitoivathan ne ja veivät ”omaa aikaa” (jota termiä kyllä periaatteessa olen aina vastustanut).
Tokihan vuorottelun suomista mahdollisuuksista on jo syksyn kuluessa tullut nautittua, tullut reissattua ja laiskoteltua, tavattua tuttuja ja oltua läheisten kanssa ”normaalia” enemmän. Nukuttua ennätyspitkiä yöunia ja tehtyä mitä haluttaa (mm. Vuorotellen).
Yksi toive vuorottelun aloittamisessa oli saada olla mökillä enemmän kuin vain ”lakisääteiset vapaat” ja saada ulkoilla ja lukea määrättömästi, opiskella valokuvausta ja harrastella ruoanlaittoa ihan ajan kanssa. Nyt voisi sitten siis sanoa, että ”elän unelmaani”, eikös kaikki Idols-voittajat ja muut elämässäpärjääjät niin sano? Minulle sopii kuitenkin ehkä paremmin ”nyt on sitteku”.
En vain ehkä ihan osaa tätä… Vielä. Nyt-on-sitteku tarkoittaa myös sitä, että suorittamisen pitäisi vähentyä. Pitäisi vain osata olla. Olen tänään ollut! Nukkunut kymmenen tunnin yöunet, herännyt kahdeksalta, surffailut (vain yksi työasiaksi luokiteltava sposti), siivoillut mökkiä, tuuletellut, pessyt pyykkiä, käynyt pehtoorin kanssa Kuukkelissa (mennessämme vastaan tuli 11 autoa, joista 1o oli venäläisiä mustia citymaastureita), puolelta päivin niin kova tuuli että mäkeen ei huvittanut lähteä, joten lumityöprojektini jatkuivat. Minä pidän lumitöistä (erityisesti silloin kun ne eivät ole ”pakko”). Hifistelyksi jo meni. Lisää lyhtyjä mökin pihaan ja nuotiopaikalle ”lumilinna”.
Sitten omin pikku kätösin tein puutöitä, liiterissä sahasin, hioin, vuolin… eikä haavaakaan! Onhan niin hieno tarjoiluastia, että designiksi voisi nimittää! Tai ehkä astia on väärä sana. Ehkä alusta olisi kuvaavampi. Ja ehkä sittenkin rustiikki eikä design. Hih!
Ja tänään alkaa Downton´n toinen tuotantokausi, ja sen jälkeen tulee Château Margaux´sta ohjelma, ja minä voin ihan hyvin valvoa ja katsella… Monta tuntia television ääressä..
Nyt on sitteku.
Miltä se tuntuu? Ei vielä voi tietää…
Ai olet tänään ollut? Aika pitkä lista tekemistä 😉 Tavoitan kuitenkin ajatuksesi siitä, että tuo on sinulle ”olemista”. Itse kuulun ehkä myös siihen ihmistyyppiin, jolle kevyt kiireetön puuhastelu on parasta rentoutumista. Silti olen yrittänyt opetella sitäkin, etten tee kerta kaikkiaan mitään. Se on aika vaikeaa se. Uskallatko kokeilla tämän ”nyt on sittekun” aikana? 🙂 Onnellisia olotiloja loppuvuorotteluun!
Katri, olen minä… ollut. Mutta kuten hoksasit: silti on ”lista” mutta olemme mitä ilmeisimmin samanlaisia ”kevyt kiireetön [pakoton, ei minkään kenenkään, ei kenenkään vaatima tai edellyttämä] puuhastelu on parasta rentoutumista”. Juuri noin.
Haasteesi ”etten tee kerta kaikkiaan mitään” otan vastaan. Pahoin pelkään että se vaatii kovasti auringonpaistetta ja hellettä. Ei siis täällä – nyt kovastikin myrskyävällä Hangasojalla – taida onnistua. ”onnellisia olotiloja” – olipas kaunis toivotus. Kiitos. Sitä samaa sinullekin. 🙂