San Gimignanon hotellimme ikkunasta näkymä heinäkuussa 2010… ja alla kuva saman pikkukaupungin piazzalta. Keskiaikaisen kaupungin keskustassa, kaivolla käydessämme lämmintä oli +35 C.
Italia-ikävä on nyt tosi.
Osin suomalaisvoimin (mm. ohjaus ja muutamat näyttelijäsuoritukset) tehty elokuva käytiin pehtoorin ja systerin kanssa katsomassa, ja sitä ennen tietysti kaupungilla (Torilla) syömässä. Leffan omalla kotisivulla lukee, että Avain Italiaan on lukuisilla festivaaleilla palkittu elämänmyönteinen, romanttinen tarina, joka jättää hymyn huulille. Niin se tekee. Mukava satuelokuva, kauniita maisemia, kauniita ihmisiä, italialaista maaseutuidylliä…
Oikein hyvin sopii tällaiseen talvimyräkkäiseen maanantai-iltaan. Eikä siinä vielä kaikki. Tänään otin kirjahyllystä – jo esille ainakin – italian kirjat. Vanha Ciao-kirja on tullut kertaalleen kursseilla käytyä läpi melkein kokonaan, mutta jo aika päiviä sitten ostamani uusi In piazza -kirja ja harjoitukset ovat olleet hyllyssä täysin koskemattomia jo hyvin pitkään.
Niinpä nyt… jos taas kerran aloittaisi alkeet. Jos molemmista kirjoista lukisi ja opettelisi yhden luvun viikossa, niin alkeet ehtisi käydä lukukauden loppuun mennessä… Molto bene. Tänään se alkaa. Katsotaan nyt kuinka kauas jatkuu..
Tässähän on monta lupausta. Kesä, matka Italiaan ja kielen opiskelu. Tsemppiä!
Iloa ja innostusta italian kielen harjoituksiin! Kielten opiskeluhan on myös kulttuurimatkustelua nojatuolissa. 🙂
Pantteri, kaksi ensimmäistä lupausta ovat melko varmoja, tuo kolmas sitten paljon epävarmempaa.
Kaija, tuo kulttuurimatkustelu Italiaan nojatuolissa ja tietskarin äärellä sujuu varmasti – kokemusta on, mutta kielten opiskelu ei koskaan ole ollut vahvuuksiani.
Mille grazie per Lei! (menisiköhän se noin??)
Capisco! 🙂