Ilon kautta uuteen vuoteen!

Vuosi vaihtumassa…

Blogissa vuosi 2012 on ollut ennätysvuosi!

WordPress, jonka ”alustalla” tämä blogini pyörii, lähetti raportin kuluneesta vuodesta. Reilut 100000 käyntiä Tuulestatemmatussa, kiitos niistä, mutta mitkä ovatkaan eniten käyntejä keränneet sivut? Kuka on kommentoinut eniten kun aiemmin liki ”virallisena” kommentaattorina ollut Koivu on luovuttanut kärkisijansa?

http://jetpack.me/annual-report/6451786/2012/

Ahkerimmalle kommentoijalle [luonnollisesti itseni skippaan vaikka wordpress ei näin teekään] on jo palkinto postitettu 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja tässä kortti, jonka juuri teille kaikille värkkäsin! Uhrauduimme aukaisemaan samppanjankin, että saatiin kuvat 🙂 ! (klikkaahan isommaksi)

Ilon kautta Uuteen Vuoteen!

Kaikkea hyvää Teille!

Ensi vuoteen, hyvät ihmiset! Cin cin! Felice anno nuovo!

Me lähdemme piakkoin tervehdyskäynnille 😉 Värttöön! Ensi vuoteen!

PS. Vanha juttuni tähän alle…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kuplat tekevät samppanjan!

Cava, sekt, prosecco, spumante, franciacorta, California sparkling, crémant, kaikki ovat kuohuvia viinejä ja näihin kaikkiin viineihin kuuluvat kuplat, mutta vain Ranskan Champagnen maakunnassa tuotettu kuohuviini on samppanjaa. Yksi samppanjapullo tuottaa keskimäärin 100 miljoonaa kuplaa, ja yleinen käsitys on, että mitä enemmän ja mitä pienempiä kuplat ovat, sitä parempaa samppanja on.

Ranskalainen Dom Pérignon (1638–1715) on saanut virheellisesti kuplien keksijän maineen. Samppanjan pitkässä historiassa munkki Pérignonilla on toki osansa, mutta ei hän poreita keksinyt, päinvastoin: hän koetti estää niiden syntymisen. Ei Dom Pérignon myöskään itse nauttinut samppanjaa, saatikka puhunut tähtien juomisesta kuplia maistettuaan – kuten legendassa kerrotaan – vaan raitis munkki nautti elämänsä aikana lähinnä vain hedelmistä ja maitotuotteista.

Dom Pérignon on siis saanut maineensa osin vain markkinoinnin seurauksena, mutta kenenkään ansioksi – vai pitäisikö sanoa syyksi – ei ole mainittu samppanjavispilän keksimistä. Vispilällä ei vispata juomaan lisää kuplia, kuten joskus luullaan, vaan vaikutus on täysin päinvastainen.

Miksi ihmeessä joku haluaa hävittää kuplat? Samppanjavispilän synty liitetään jo 1700-luvun alkuun, Aurinkokuninkaan hoviin, jossa sanotaan jatkuvan samppanjan lipittämisen aiheuttaneen hoviväelle närästystä, joten tuolloin keksittiin vatkata turha kuohunta vispilällä pois.

Toisen tarinan, joka usein ajoitetaan sotien väliseen swing-jazz-aikaan, mukaan haittatekijä oli ulkoinen; laakeaan lasiin kaadettu samppanja kun pirskahteli daamien kasvoille, mikä ei sopinut puuteroidulle hipiälle, joten vispilää tarvittiin hävittämään ylenpalttinen kuplinta.

Samppanjalasissa kisailevissa kuplissa on lukuisia kemikaaliyhdisteitä, jotka vaikuttavat aisteihin esimerkiksi maun, tuoksun ja värin kautta. Ne ovat kauniita ja iloa tuovia, ne tekevät viinistä juhlallisen. Niistä kannattaa nauttia! Vispilätöntä ja Kuplivaa Uutta Vuotta!

Läpi tuulen ja tuiskun

Brunssi (ei kuohuvaa, mutta kaurapuuroa!) oli sovittu kymmeneksi. Kyllähän ne nuoret – nälissään – pikkumökistä ajoissa ”meidän puolen” pöydän ääreen istahtivat. Kyllähän sitä voi vain ihmetellä millainen määrä ruokaa nuoriin miehiin uppoaa jo aamusta. Ja kaikki kuin kukkakeppejä, kuka mitäkin urheilua aktiivisesti harrastavia, ja muutoin vain treenaavia.

Pitkähkön tovin jälkeen me nousimme brunssipöydästä, heippasimme ja lähdimme kohti maalikyliä. Paluumatkaan meni kuusi pitkää tuntia.

Hangasoja – Sodankylä välillä oli ihan hirveä ajokeli. Puuskittainen tuuli, liki lumimyrsky, pöllyävää lunta, näkyvyys kovin surkea. Ainoa lohtu, että nuoret olivat tulleet mökkiin jo eilen, etteivät hekin olleet tien päällä; olisi ollut kaksinkertainen huoli. Paitsi että hyvinhän pehtoori ajaa.

Rovaniemen jälkeen jo vähän parempi keli, mutta liikennettä (venäläisiä!) paljon, eikä alijäähtynyt vesi ja ja vesitihku nekään mukavia olleet. Mutta tultiinpahan takaisin kotiin.

Monta asiaa ehdin matkalla miettiä…

– Olenkohan ilmoittautunut yhdelle vai kahdelle kurssille kevääksi. Ainakin syksyllä Kansalaisiopistolla alkanut digikurssi jatkuu, mutta myös kuvankäsittelyä OSAO:lla? Lähtisköhän Juniori mulle kaveriksi?

– Julkisen bloggailuni 5-vuotispäivä tänään! Viisi vuotta – aika vaatimattomasti se alkoi! Enkä nyt tiedä on kovin laadukkaaksi käynyt sen jälkeenkään. Laveammaksi kylläkin. 🙂

– Ja kummitytön varttivuosisataispäivä. Jo nyt?

– Millä ilveellä mahdun työvaatteisiin keskiviikkona? Enhän kulahtaneissa venyneissä vakosammareissa ja fleecessä kehtaa duuniin mennä?

– Jatkanko ensi vuonna Kalevan ruokakolumneja, — ? Mutta kun aiheet ovat aina vain vaikeampia keksiä. No yhtä työstin kuitenkin.

– On se aika vuodesta kun huoltoasemalla punaiset joulupallot ja hopeiset nauhat lasinpesunesteiden ja sipsipussien välissä ja keskellä näyttävät tavattoman muovisilta, rihkamalta, tyhmältä.

– Onneksi huomenna ei ole vielä työpäivä, tai ainakaan en mene kampukselle… kotosalla voin jo varovaisesti aloitella…

– Voisiko tutkimusmäärärahoilla palkata kuukaudeksi tutkimusapulaisen? Syntyvyystilastojen kokoaminen olisi vielä kesken.

Nyt väsyttää,… Täysikuu(ko) piti hereillä, niin ja kävinhän minä vielä alkuyöstä ”taivaanvahtina” pihalla. Revontulia toivottiin näkevämme – erityisesti tyttären Saksan vieras niitä kaipaili. Mutta ei ollut taivaantulia, oli vain kirpeä pakkasyö ja täysikuu. (kuva kannattaa klikata isommaksi: taivaan syvä sini näkyy… Minun lempivärini: syvä taivaansini)

Lappi Niitä näitä Vanhemmuus

Pakkasta, historiaa, nuoria ruokapöydässä

Puolelta päivin pidimme naapurin kanssa taas Laanilan historia -seminaaria, ja yllätykseksi kaimansa kävi myös: kalatoimitus suoraan Inarinjärveltä. Rautua ja siikaa suoraan mökkiovelle. Ei voi valittaa. 🙂

Iltapäivällä me saimme tänne nuoria. Tytär kavereineen (1 + 4) tuli. – – minähän laitoin ruokaa, aika paljon laitoin: nuorilla miehillä oli nälkä. Kaksi kiloa puikulapottuja, joista tein pottuvoita, ja puolitoista kiloa poronkäristystä ja kaikenmoista lappilaista – olihan stuttgartilaiselle vieraalle paikallista ruokaa maistettavaksi tarjottava, – ja kun kerran sain kokkailla enhän voinut olla kuin tyytyväinen. Ruoka maistui, viini maistui, – oli ilmeisen hyvä tunnelma, merkillisen aikuiselta tuntuivat ottopoika ja kaikki muutkin tyttären kaverit. Mekö vanhenemme?

Ja olihan enemmän kuin mukavaa kun jäivät meidän kanssa takkatulen ääreen höpöttelemään illaksi, nyt me vetäydymme unille, huomenna on ajeltava matka kotiin, ja nuoret Tuulentuvan puolelle…

Lappi Niitä näitä

Ihan pihalla

Hangasojan aamuun herättiin vasta kahdeksan jälkeen.

Ei niin kovin aikaisin ulos, mutta sitten reippaasti kolaan kiinni ja lumitöihin. Siinäpä se tovi vierähti.

Lähtisköhän sitten sisälle, aika houkuttelevalta näyttää …

Mutta eikun lähdetäänkin kylille….

Saariselkä centerin katuja käveleskeltiin.

Hisseillä oli tehty remonttia…

Huipulla jo tuuli. Muutoin mitä parhain ulkoilupäivä: – 10 – 14 C niiden neljän tunnin aikana kun ulkoiltiin. Eikä täällä pakkanen ole sellaista kuin kaupungissa, täällä pakkanen on pehmeää, ei purevaa.

Mökille palattua hiukan historiaprojektia, vähän työsähköpostejakin, ja valmistelua. Valmistelua?

Tyär soitti eilen ja kysyi, että saavatko sittenkin tulla jo huomenna.
– Saatteko? No totta kai, — mutta me kyllä aateltiin lähteä silti vasta sunnuntaina kuten alunperin oli tarkoitus… ? Lähdettäisiin ”alta pois” vasta sunnuntaina.
– Joo, ei mitään, olkaa vaan, me tullaan Tuulentupaan [vanha mökki] … mahdutaanhan me kaikki.
– Jesh, tulkaa ihmeessä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 21.36 Ei revontulia, mutta kuutamo!

Lappi Niitä näitä

Päivä Hangasojalla

Jossain vaiheessa yöllä loppui pakkasen pauke nurkissa, unen läpikin aavisti, että ulkona lauhtuu. Uni syvää, levollista.

Hiljalleen herättyä ryhdyn puuronkeittoon. Me lumitöidentekijät tarvitsemme vahvistavan aamiaisen [ihan niinkuin viime päivinä ei olisi vahvistunut jo tarpeeksi!!)].

Sähköpostit, kommentit, ja säätiedotus. Lauhtunut on. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Samaa näyttää mittari (- 10 C). Mitä ylle, jotta on sopivasti lumitöihin?

Ikivanha (about 28 v.) villapusero, iki-ihana villapusero on mökkivaatetuksen aatelia.

Liiterin edessä odottaa lumilinko, johon pehtoori on tuonut ja asentanut huolletut renkaat – nyt on erinomaista ryhtyä pihapiirin putsaukseen.

Lunta ei kuitenkaan ole paljoakaan, eihän siitä ole kolmea viikkoakaan kun täältä lähdettiin, joten reilussa tunnissa polut, myös vedenottopaikalle, samoin parkkipaikka, putsattu.

Samalla ihailen mökin räystään pitsireunaa

Naapurikin on tulossa tänne vuodenvaihteeksi, joten huurruttelenpa heillekin reitin tienvarresta mökkiovelle. Pääsinpä samalla kuvaamaan tämän kauniin nilan, – Rudolf Koivu maisema, eikö?

Sitten purolle (kyllä se tuolla erottuu), vedet saunalle ja sauna lämpiämään. Lingon ja lapion kanssa on tullut hiki, joten oli hyvä päästä pesulle.

Iltapäivällä rupesi tuulemaan, pyryttämään, – ei kai vain puista lähde lumi?

Kauppaan ja postiin lähdin, – Kuukkelissa hurja hyörinä. On sesonki. Enemmän väkeä kuin pääsiäisenä.

ja samalla reissulla pääsin hierojalle. Joululahjakuvakirjojen teko viimeistään jumitti niska-hartiaseudun, joten oli hyvä jotta minun pohjoisen luottohierojani palautti toiminnan ja verenkierron.

Illansuussa pitkästä aikaa oikeasti nälkä: ei syöty vain koska ”on sen aika” tai niin kuuluu tehdä, vaan koska oli oikeasti nälkä. Olin ajatellut jotain ihan muuta, mutta kauppareissulla – hylättyäni monta muuta vaihtoehtoa – keksinkin jotain hyvin retroa: Metsästäjän leipä! Niitä syötiin nuoruusvuosina Laanihovissa eräskin. Siis jauhelihaa ja tatteja. Oli muuten ihan hurjan hyvää, ja retrohenkeen nautimme ruoan kanssa retroviiniä: Torresin Cran Coronas oli jossain vaiheessa viiniharrastusta suunnilleen parasta mitä tiedettiin. Hyvää se on tänäänkin.

Viiniä on vielä, ja nyt kysymys kuuluu: vetäydynkö viinilasillisen kanssa nimikkotuoliini tuohon takan äärelle

vai lähdenkö ulos, – siellä ei nyt tuiskua ihan hirveästi, mutta olisi kyllä lumitöitä – ihan hyötyliikunnaksi asti. …

Mutta ehkä otan Esko Valtaojan ”Kaiken käsikirjan” tai ehkä voisi katsoa jonkin elokuvan, – tuolla on montakin ehdolla. Koskaan ei ole muka ollut aikaa katsoa, nyt voisi vaikka olla…

Päivä Hangasojalla ei ole ihmeellinen, mutta meille se on! Tämä on meidän maailma nyt – nyt on hvyä.

Lappi Niitä näitä

Tapanin ajelulle

Vähän pitempi Tapanin päivän ajelu.

Läpi musta-valkoisen maiseman Rovaniemelle. Pöllyävää puuterilunta, aika paljon sitä ja aika paljon liikennettä. Mutta tiet sulat. Sikäli hyvä ajella, hyvä kulkea, vaikka poikkeuksellisesti olisi kyllä ollut melkein yhtä hyvä jäädä, – jäädä kotiin.

Mökillä on oltu vastikään, parikin kertaa, ja pohjoiseen lupaa pakkasta niin paljon, että huolettaa, kuinka kovasti kaivatun ulkoilun käy? Meneekö ihan pirttipäiviksi? Kotonakin on jouluista, kaunista, Oulunkin talvi luminen, ulkoiltavat kelit. Ja mökille on mentävä kaksistaan, ei ystäviä, ei nuoria, – Oulussa niitäkin olisi…

Mutta kuitenkin lähdimme… Aamulla pakataan ne vähät, mitä mukaan on otettava. Kirjoja, herkkuja, untuvatakit, ulkoisen kovalevyn pakkaan myös [mökillä on hyvä aika järjestellä syksyn kuvia], joulukukka ja sen sellaista. Joulupukin pajalla Napapiirillä käydään syömässä erinomaiset lohileivät ja ajohuki siirtyy pehtoorille.

Rollon jälkeen pilvet häipyvät: aurinko läntisellä taivaalla, kuu idässä. Vaaleansinistä, valoisaa.

Sodankylässä – kuten koko matkalla – on -15 C . Lunta poikkeuksellisen vähän; uutisissa kerrotaan että Kehä Kolmosen sisällä on enemmän kuin täällä.

Pian pimenee, ja neljältä kun ollaan Hangasojalla on jo syvänsinistä, samettisen pimeää. Kristallisen kylmää. Nyt on jo –26 C. Jätin lumityöt huomiseksi.

Ei enää jouluruokia, ei edes Lappi á la cartea, mutta perinne se on tämäkin… meillä ainakin.

Niitä näitä Vanhemmuus

Joulun jälkeen – jo nyt…

Itkuhan siitä tuli…

On niiin epäreilua koko joulu! Ensin sitä odottaa ja valmistelee – enemmän tai vähemmän. Kuukauden aukoo kalenterin luukkuja, ja joka aamu ollaan lähempänä joulua, joka päivä jotain pientä tekee .. ”koska pian tulee joulu”.

Haluaa, että koti on siisti, että on hyvää tarjottavaa. Hankkii uusia koristeita ja putsaa kristallilasit. Miettii, mitä antaisi lahjaksi, käyttää ja raivaa aika paljon aikaa voidakseen antaa jotain itse tehtyä. Lukee kauniita lehtiä, miettii, ettei kuvien kaltaista idylliä voi todellisessa elämässä ollakaan. Järjestelee ja suunnittelee, sopii ja tilaa. Muistilappuja on kalenterin välissä ja taskussa. Silti unohtaa jotain, mutta toteaa, että eihän se nyt ole kovin iso asia. …

Ja joulu tulee. Taas se tulee. Joululaulut kuulostavat hyvälle. Aattoaamuna lapset tulee, syödään yhdessä puuro, kuunnellaan joulurauhan julistus, mietitään, mistä ensi vuodeksi Turkuun löydetään lievästi ärrävikainen apulaiskaupunginjohtaja: Brinkkalan talon parvekkeelta luettavaa joulun avausta on vaikea ajatella ilman pehmeää ärrää.

Lähdetään haudalle, käydään iltapäivämessussa ja todetaan, ettei vielä koskaan, ei koskaan! kuusi kirkossa ole koristeltu niin huolimattomasti, eikä saarna vielä koskaan ole ollut niin kertakaikkisen mitäääänsanomaton ja hymytön. Ihan yhtä tyhjän kanssa, … Kirkon jälkeen kotipihalle sytytellään paljon soihtuja, ulkotulia, sisällä lämmitellään glögiä, systeri tulee, onneksi, mutta mummu ei tänä vuonna enää jaksa.

Aattoilta soljuu, monta tuntia syödään, välillä annetaan lahjoja, kaikki ovat iloisia antamistaan, saamistaan, – yllätykset ovat ihania, taas istahdetaan pöytään, kaikki on hyvää, kynttilöiden valo on lohdullista, nauretaan vedet silmissä, jutut vähintäänkin sisäpiirin juttuja, katsellaan vanhoja valokuvia, jossain välissä on jo sanottava sisarelle näkemisiin… on pitkälti yli puolen yön ennen kuin vetäydytään nukkumaan.

Yöllä herätessä yhtäkkiä: ”Lapset on kotona!” , nukahdus hyvillä mielin, hymy huulilla, – olo typerästi onnellinen kuin jossain piirretyssä.

Jouluaamun pitkä brunssi, kaunis pakkasaamupäivä… kynttilöitä, herkkuja, kahvin tuoksu, kaakaotakin,.. tyttären leipomia (!) kookoskakkusia ja paljon muuta hyvää – ihan kuin ei olisikaan syöty koko eilistä iltaa….

Iltapäivällä reipas lenkki, tavattoman kaunis päivä. Ei tuule, pakkanen ei ole paha, on hyvä hengittää. On joulupäivä. Merenrannassa aurinko näyttää olevan merkillisen korkealla. On lunta ja kovin kaunista.

Nuoripari lähtee, menevät miniän kotiin tänään … ymmärränhän minä sen. Tyttären kanssa pelataan lautapelejä, höpötellään, jutellaan keväästä, opiskelusta, enkä kaikkia Othello-pelejä häviä…

On taas aika syödä: päädymme vain alkuruokiin ja jälkkäreihin. ~ Skipataan laatikot ja paisti, jotta voidaan nauttia kaloja ja muuta pientä hyvää, monia. Strassesta toissa keväänä ostettu hanhenmaksapurkki aukaistiin jo eilen, mietittiin, muisteltiin, mistä se hankittiin, mitä muuta samana päivänä tehtiin, – ja purkista riitti meille kolmelle vielä tälle päivälle siivut alkupaloille.

Baileys-granaattiomenakakku oli tänään eilistäkin parempaa…

Ja sitten – melkein yhtäkkiä, … – tytärkin keräsi kimpsunsa, kampsunsa, lahjansa, – ja lähti. Lähti omaan kotiinsa, pois. Itkuhan siitä tuli.

Minä en vain voi sille mitään. Mutta ikävä on. Jo nyt. Juuri nyt.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

…I wanna wish

you

a Merry Christmas

From the bottom of my heart.

Niitä näitä

ILOA JA VALOA JOULUUN!

Meidän joulukorttikuvassamme on tänä vuonna brittiporo:
Shelfridgen jouluosastolla lokakuun Lontoon reissulla ihastuin tähän
valoa tuovaan poroon ja karhunpoikaan..

Joulukorttiin ja tämänvuotisen kalenterini viimeiseksi kuvaksi tuunasin siitä ”designporon”

Ja jos ”Joululahja-postaukseni” meni ohi, niin kerronpa vielä,

että joululahjani kaikille lukijoille on täällä.

Iloa ja Valoa teidän kaikkien Jouluun!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Niitä näitä

Tulkoon Joulu!

Molemmat mummulat käyty, jouluun toivotettu. Vähäiset joulutervehdykset perille toimitettu, loput jouluruoat mahdollisimman valmiiksi saatettu. Hyvin perinteisesti mennään: baileys-granaattiomenakakku on jotain ihan uutta,..

Ja sitten tämmöisiä pikkukakkuja (suklaa-manteli) kaksikin tehty…

Pakkanen, ja kulkeminen, estäneet ulkoilun, kuvailun.

Nuorison jutuille naurettu. Todettu, että viikonloppu ennen jouluaattoa on duunarille erinomaisen hyvä juttu – ehtii puuhastella.

La Festa alkaa olla valmiina jouluun – tulkoon Joulu!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Niitä näitä

Joulun alla

Onhan mukavaa tällainen lussakka lomailu. Heräsin kahdeksalta! Lin Jutangin sanoin: Ah, onnea! Hyvin nukkuminen, tarpeeksi nukkuminen, on niin julmetun mukavaa. Toinen ihan armottoman hyvä juttu on kun pääsee ulos ja liikkumaan. Maltoin odottaa puolille päivin, että lauhtui (no, hyvä on: ei – 18 C niin järin lauhaa ole, mutta lauhempaa…) ja lähdin autolla kohti kaupunkia, jätin harmaan kaunokaiseni Raatin parkkiin ja sitten kameran kanssa liikkeelle.

(klikkaa kuva isommaksi, se ”valaistuukin” samalla… )

Yllättävän vähänhän kaupungilla oli väkeä liikkeellä, ja olin kovin onnekas kun ei tarvinnut kauppoihin mennä. Kiertelin ja kuvailin muuten vain.

Tiedätkös missä katolla on tämmöinen?

Edellisessä Kauppahalli-kuvassa näkyy P:n kaunis vaalenpunainen talo, siellä se joulupukki on katolla menossa kohti savupiippua….

Martti oli saanut taas uudet kamppeet, mutta kovin kylmissään reppana näytti olevan.

Meidän pihalla näytti iltapäivällä tältä.

Pullaa ja kakun Jäälin huomista vierailua varten leivoin, muutamia tonttuilijoita kävi, liinan silitystä ja sen sellaista pientä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Niitä näitä

Valoa pimeässä

Vuoden pimein päivä, mutta ei siltä ole näyttänyt! Purppuraa, oranssia, pastellinvärejä, taivaankannen kirjo ihan huikea! Yleensä vain Lapissa näkee näin kauniita auringonnousuja ja laskuja… Sitä paitsi keskipäivällä paistoi aurinko! Mutta ei tullut oltua oikeaan aikaan oikeassa paikassa kamera mukana, että olisi voinut kuvailla.

Kauppareissulla kävin, muutoin kotosalla, lahjoja paketoiden, kakkua tehden ja laitoin meille sitä porkkana-lanttupaistosta, josta kirjoittelin (11.12.) joku päivä sitten. Kaksi isoa porkkanaa ja 400 g painava lanttu oli sopiva annos kahdelle. Tuli hyvää.

Sitten elokuviin. Elokuvissa käynti liittyy joululomiin. Muistan kuinka lukio- ja opiskeluaikana juuri joululoman aikoihin käytiin parikin kertaa viikossa elokuvissa. Saatiin leffarahaa ja oli aikaa, ja joulun tienoilla tulivat yleensä vuoden parhaat elokuvat teattereihin.

Tänään pehtoori ei viitsinyt lähteä (ois kannattanut), joten menin yksiksein. Ei, ei Hobittia vaan Starissa (Oulun paras elokuvateatteri ;)) menee Koskemattomat, jota työkaveri suositteli. Ranskalainen ”hilpeän liikuttava ja sentimentaalisen riemukas” lukee esittelyssä, no joo, noinkin mutta minusta se oli myös hyvin kaunis elokuva ystävyydestä. Lämpimästi voin suositella. Siitä jää hyvä mieli.

Tähän päivään ja kuvan tontun tarha-aikoihin liittyvä mukava muisto täällä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Niitä näitä

Blue Christmas?

On joululoma.

Pehtoori haki postista joululahjoja, joita olin tilaillut. Poika oli saanut työnantajalta ison juustopaketin, olisi saanut kinkunkin ”mutta ku sanoin, etten tartte, niin se sano, että no hö?, mutta vie vanhemmilles, mutta ku sanoin, ettei nekään syö kinkkua, niin se kysy, MITÄ te jouluna oikein syötte, ja ku sanoin, että poronpaistia ja korvasienimuhennosta meillon aina ollu, nii se katto vähän ihmeissää….”. Töissä kävin esimiehen kanssa torttukahveilla (tämän joulun ekat ja viimeiset?). Muutamalta bloginlukijalta on tullut joulukirje – entiset opiskelijat ja minulle ennestään tuntemattomat ihmiset ovat kertoneet lukevansa näitä juttujani, – asettaa paineita? Ehkä ei, mutta ehkä kannustaa, – ainakin tuntuu mukavalle. Tulin töistä ja sytyttelin paljon kynttilöitä, leivinuunissa olikin jo tulet – siivooja-S. on käynyt tänään tekemässä kotiin puhtauden, joten nyt saan vain fiilistellä.

Nyt voin antaa joulun tulla, minulla on monta päivää aikaa laitella kaikkea. Joulustamme ei tulekaan sinistä… kävin toissapäivänä etsimässä kattausvermeitä.. ja oliko missään kauniita sinisiä (olinhan jo päättänyt että laitan sinisen joulun) nauhoja, lautasliinoja, kynttilöitä, helmiä, mitään …. ei ollut, ei. Hopea-valkoinen onkin tämän(kin) joulun väri.

Elvis laulaa ”Blue Christmas” – nyt ei ole se, ei millään muotoa.

Santa Maria degli Angelin kirkko Assisissa – se on tuossa kalenterikuvassa (klikkaa isommaksi). Kuva on pienestä keramiikkataulusta, jonka ostin toukokuussa … nyt olisi mukava käydä tuolla. Paitsi että nyt on ihan hurjan mukavaa olla kotona. Ihan mahdottoman hyvä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Valokuvaus Yliopistoelämää

Kohti joulu(loma)a

Istahdin aamulla työpöydän ääreen ja kuuntelin ääniä käytävästä: kovin merkillistä oli, että moni muukin oli töissä heti kahdeksan jälkeen. Minä tavallista myöhemmin, moni muu tavallista aikaisemmin. Meillä kaikilla syymme moiseen käytökseen.

Siinä mietin, että mitähän tänään pitikään tehdä, oliko täällä enää mitään tekemistä? Yleinen käsityshän on, että meillä yliopistolaisilla on tekemistä vain silloin, kun on opetusta, mutta no way! Ei sinne päinkään. Meillä on tekemistä myös opetuksen [ja tutkimuksen] ulkopuolella/jälkeen/välissä/ennen.

Tänään about sata lukukauden loppuun liittyvää asiaa: tuloksia opiskelijoille, ensi vuoden budjettia varten tietoja kerättävä/perusteltava, kandisemman uudelleenjärjestämistä valmisteltava, opetusohjelmaa taas kerran muokattava – Unitimen ylivertaisuudesta huolimatta, vai sen takia?, eksyneitä lampaita (= opiskelijoita) laskettava ja mietittävä, miten omaa ja muiden tekemää ohjaustyötä voisi petrata.. ., setvittävä matkalaskuja, sähköposteja läheteltävä, gradun tutkimussuunnitelmasta keskusteltava [ko. tapauksessa ei ollenkaan ikävä asia] ja ilolla otettava vastaan ne opiskelijat, jotka kävivät joulukortin tuomassa tai hyvätjoulut heippaamassa, tohtorikoulutettavien seminaariaikatauluja järjesteltävä, kollegan kanssa palaveri kevään työnjaosta pidettävä.

Niin että ei siellä tarvinnut päivää kahviossa istua tai netissä surffailla. Ja mikä parasta sama meininki jatkunee huomenna!

Mikä meininki nyt? Nyt palelee. Ihan hitosti palelee. Sallinen itselleni mukillisen glögiä ja samalla teen listaa, mitä jouluksi tehtävä/hankittava ja vähän samalla jotain jo tehtäväkin.

Kalenterikuvan kävin äsken autotallissa ottamassa: meillä on siellä ikkunassa näin kaunis luomujoulukoriste. Pakkasesta on jotain hyötyä! Klikkaa isommaksi näet kauniin jäämetsän! Ja klikkaa F5 niin saat tähtitaivaan (= Rotuaarin jouluvalot) taustaksi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Niitä näitä Ruoka ja viini

Jouluviinit – olisiko näistä joku?

Vino e pane. Viiniä ja leipää…

Täällä tuoksuu joululimppu ja saaristolaisleipä .. molemmat tekeillä. Mutta tänään ei puhuta leivästä vaan viinistä. En tee tänä vuonna erikseen uutta jouluruoka ja -viinisivustoa, koska siellä on tämän vuoden kohdalla kokonainen Vuorotellen-kirja – se on myös omalle koneelle ladattavissa tai tulostettavissa – ja siinä on vuodeksi ohjeita. Ehkäpä tässä loppuviikosta kokoan jouluruokasivustoni Top 10 -ohjeet tänne blogiin…

(Jouluviinit 2014 -suositukset ovat TÄÄLLÄ, ja vuoden 2015 TÄÄLLÄ)

… mutta nyt siis lupaamiani viinisuosituksia. Ja nämä eivät ole vain minun henk.koht. suosikkeja, vaan voin tukeutua viinikerhomme vankkumattoman hyvään makuun.

Viinikerhon kanssa oli maistelut lauantaina, osa näistä oli siellä, osa on maistettu meillä tai kerhossa aiemmin.

Jouluviinivinkit edellisiltä vuosilta eivät ole mitenkään vanhentuneet, ja useimpia noista näyttää olevan Alkosssa edelleen myynnissä, esimerkiksi vuoden 2008 yksi suosikki, Lyngrove, on edelleen edullinen ja hyvä eteläafrikkalainen punaviini.

Joulun 2009 viinivalinnoissa on yksi ympärivuotiseksi suosikiksi noussut Juno, josta edelleen pidämme kovastikin. Siinä on etiketti vaihtunut, mikä ei tee viiniä yhtään huonommaksi.

Museum ja kuohuva vuodelta 2010 saattavat olla pöydässämme tänäkin vuonna.
Syksyllä 2006 toscanalaiset olivat suosikkeja, valmis kauppalappu (pdf) on täällä KLIKS

Nyt uusi suosikki, joka varmasti pärjää alkupalapöydän kalojen ja äyriäisten, mätien ja muikkujen seuraan ja jopa kalkkunallekin, on Uudesta-Seelannista tuleva chardonnay. En ole pitkään aikaan tykännyt ns. uudenmaailmanchardonnaysta, mutta tämä on tavattoman hyvää. Alkon luonnehdinta kertoo paljon: ”kuiva, hapokas, trooppisen hedelmäinen, mausteinen, hennon kermainen, tamminen” – sellaista se on.

Valkkarisuorituksiin oli ”pakko” laittaa Kungfu Girl Riesling (vaikka etiketti on kaikkea muuta kuin joulupöytään sopiva :)) eikä tuo viini ehkä lopulta ole minulle kuitenkaan se ykkösviini, vaikka vuoden viiniksi on valittukin. Minä vannon jouluna(kin) alsacelaisten valkoviinien nimiin, ja saksalaiset Rheinhessen ja Rheingau ovat jo alueina sellaisia klassikkoja, että mieluusti niiden joukosta jotain kokeilemme.

Mutta punaviiniä pöytään, kiitos! Sitäpä sitä mieluiten jouluna. On muistutettava siitä Santiagosta (harvoin seitsemällä eurolla saa noin hyvää viiniä) Ja meillä kun ei ole kinkkua, vaan poroa ja juustoa, joiden kanssa punaviiniä nautitaan, niin valitsemamme punaviinit ovat aika tuhteja… Nämä kaksi viiniä saivat kertsin maisteluillassa ihan huippupisteet. Eiväthän ne kumpikaan ole mitään edullisia (parinkympin molemmin puolin, mutta tokihan sitä joulupöytään vähän parempaa…), ja kun verrokkina oli mm. viidenkympin Montalcino niin se hävisi näille kahdelle ihan heittämällä. Siis eteläafrikkalainen Pinotage (Flagtone) ja argentiinalainen Amauta (sori kuvan tummuus ja surkeus muutoinkin…) ovat täyteläisiä, pehmeitä, liki hilloisia, niissä on suuren viinin elkeitä. Ikihyväksi niiden makuun ihastuin.

Kuohuvista voisi mainita kaksi roseskumppaa: jo kesällä mainostamani argentiinalainen Las Moras menee varmasti uudenvuoden vastaanottajaisissa tapas-herkkujen kanssa. Samoin uusi espanjalainen laatucava.

Tässä mainitut viinit yhdellä listalla: rypäle, vuosikerta, tuottaja(maa) ja hinta lueteltuna jouluviinikauppalapulla, jonka voit klikata ja tulostaa! KLIKS!

Ja kuten jo alussa kerroin, paljon lisää viinejä ja niille passeleita, helppoja kotikonstein tehtäviä herkkuja on joulusivuillani.

VUODEN 2013 JOULUVIINISUOSITUSSIVU ON TÄÄLLÄ

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKUVAKALENTERI 2012

Niitä näitä Yliopistoelämää

Lukukauden loppurutistusta

Lukukauden viimeinen opetuspäivä olikin sitten kunnon rutistus: kolme kandityötä ja viidettä tuntia seminaaria yhteen putkeen ja erinäinen muu juokseva asia juosten ennen ja jälkeen sitä. Loppuviikko sitten jo hiljalleen ryhdytään laskeutumaan kohti joulua, perjantain taidan jo olla pois…

Mutta huomenna olen luvannut puhelinpalaveria vielä pitää väitöskirjantekijän kanssa, ja tekstiä olisi nyt hieman kahlattava läpi, joten palaamme jouluasioihin huomenissa paremmalla ajalla, ja kirjoitusvireellä.

Kalenterikuvan kukkameri on Pentikin ikkunasta. Pikkuisen ”filtteröin” sitä… klikkaa isommaksi niin erotat…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Niitä näitä Ruoka ja viini

Lenkillä ja leipomuksia

Kalsea valo, katala tuuli, lumettomat puut, auraamattomat ulkoilureitit, ytimiin asti tuntuva vinkka, Dixonin raitilla pubin edessä portailla kaksi mongertavaa, kovin heikolla hapella olevaa miestä likaisissa takeissaan, sinertävät hanskattomat kädet selostuksen tahdissa heiluen, vain muutama koiranulkoiluttaja, ainoa ilo oli siis revittävä liikkumisesta ja hyvistä lämpimistä vaatteista …

.. ja niinpä sitten sitäkin sankarillisempi ja punaposkisempi olo lenkiltä tullessa. Kaikesta huolimatta minä tein sen: pitkän lenkin kävelin! Ulkoilu on hyväksi – kaikesta huolimatta.

Päivä on touhuttu oikein kunnolla: jouluun jo paljon tehty, varsinkin nyt kun laatikot ovat jo leivinuunissa. Niitä on niin paljon, että riittää Jääliin, Caritakseen, Iihin ja meidän aattoomme. Viimeiset jouluvalosysteemit viritelty. Kalenterikuvassa näkyy, kuinka teimme vanhasta orkideamaljakosta ”jouluinstallaation”. Onhan hieno! 😉

Iltapäivällä kunnon sapuska, tytär kotona: gradu ja Stuttgart päivitetty. Nuoriparikin pyörähti.

Nyt voisin vielä sen verran suorittaa, että kirjoitan tähän pari reseptiä kuten lupailin. Perjantaiksi tein Piparkakkuleivoksia ja mukaelman Antell´n Omenahyveestä. Tänään vielä rippeistä nautimme.

Kuorrutetut piparileivokset (ohje Maalla-lehdestä)

150 g voita
3 munaa
3 dl raakasokeria (käytin puolet canea, puolet talous)
2 dl kermaviiliä
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
18 g piparkakkumaustetta
2 dl puolukoista

KUORRUTUS

200 g Philadelphia-juustoa
50 g pehmeää voita
1 dl tomusokeria

KORISTELUUN

1 dl puolukoita
3 rkl sokeria

Voitele vuoka (30 x 21 cm).
Sulata voi.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää voisula ja kermaviili.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nekin
sokeri-munavaahtoon, lisää lopuksi puolukat.

Kaada taikina vuokaan ja paista ~175-astetta ~ 30 min.
Anna jäähtyä.

Tee kuorrutus vatkaamalla kaikki aineet sekaisin.
Levitä kuorrutetta leikatuille paloille,
ja koristele sokeroiduilla puolukoilla.

Koekeittiössäni oli myös kotikeittiöihin sovellettu versio Antell´n maankuulusta omenahyveestä. Ohje on kuulemma ollut alunperin Gloriassa, mutta minä bongasin sen aikaa sitten Omenapuun Katriinan blogista. Vain hieman varioin

OMENAHYVE OMIN NEUVOIN

Ensin tehdään omenahilloke: kuori ja paloittele 8 omenaa, ripottele omenakuutioille 1 dl hillosokeria ja kaada päälle ½ dl vettä. Laita mikroon ja anna liki soseutua (noin 4 – 5 minuuttia, sekoittele välillä) ja sitten jäähdytä hilloke.

Pakastemurotaikina helpottaa elämää, – parempi tulisi tietysti alusta asti itse tehden, mutta menetteli näinkin. Siis kauli valmistaikina kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja paista pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Ota pelti uunista ja levitä omenahilloke päälle. Ja pursota pohjan ja omenoiden päälle valkuaisvaahto (vispaa neljä valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää 1½ dl sokeria vaahdotuksen loppuvaiheessa ja ihan viimeisenä vielä 1 tl väkiviinaetikkaa). Pistä paistos takaisin uuniin noin viideksi minuutiksi.

Marenkikuorutteesta ei tullut sellaista rapsakkaa kuin olisin toivonut, ja mietinkin, jotta jos paistaisi tuon marenkikannen erikseen. Paistaisi pitkään, kuten marenki kuuluukin… ja sitten nostaisi pohjan ja omenoiden päälle. Ehkä ensi kerralla kokeilen niin. Mutta kyllä tämä hyvin vaniljavaahdon (puolet kermavaahtoa, puolet vaniljakastiketta) kanssa maistui näinkin.

Sunnuntai on kestänyt melkein iltaan asti. Hyvä näin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri 2012

Oulu

Joulukuun tapahtumia

Vielä minä tein lohivoileivän tähän bloggaukseni seuraksi. Ihan niinkuin en olisi koko iltapäivän, illan, ollut notkuvien pöytien äärellä…

Systeri tuli iltapäivällä, oli mukava nähdä pitkästä aikaa… veljen kuopuksen [suvun kuopus, minun näkökulmastani] täysi-ikäisyyttä lähdimme porukalla juhlimaan. Jos pikkuveljen kuopus on jo täysi-ikäinen, niin kuinka vanhoja tässä itse ollaan? … Ja pehtoorin siskon kuopus on myös täysi-ikäinen, joten ollaan tosivanhoja…

No mutta… olimme siis iltapäivällä kakkujen ja herkkujen makumaailmassa, sankari ei tainnut juuri suunvuoroa saada, kun meitä monia puheliaampia sattui olemaan läsnä. Mukavan illansuun jälkeen siirryimme kaupungille… tai siis keskustaan, jossa meillä oli viinikerhon miitinki. Olimme vajaalukuisesti läsnä, mutta se ei heikentänyt keskustelun reippautta, eikä tarjoilun tasoa. Olihan taas kaikkea hyvää tarjolla: illan annista raportoinen ensi viikolla ikäänkuin jouluviinisuosituksina…

Päivän muusta kulusta on todettava, että nukuin ihan liian myöhään, joten on tuntunut, ettei mitään aiottua ole ehtinyt. Hallisssa ja surkuhupaisalla Tiernatorilla kävin aamupäivällä .. miksi näistä piti tämmöisiä tehdä. Miksei hirsikojuja Letkunpuistoon? Jääkuutio-idea on ihan hyvä, mutta toteutus ja paikka enemmän kuin arveluttava…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Niitä näitä

Ystävyys on hyväksi

Ehkä en kerro mistään muusta kuin siitä, kuinka on hienoa kun on ystäviä.

Ei ole mitään parempaa kuin vanhat ystävät, hyvä ruoka, levollinen tunnelma, muistoja, ei mitään tarvetta mihinkään suuntaan esittää mitään, ei mitään odotuksia, ei mitään pettymyksiä, ei valheita, ei teeskentelyä, ei kateutta, ei kiristelyä. On vain tämä hyvä hetki.

Vain leppoisa yhdessäolo ja yhteiset muistot, haaveet tulevasta, eikä kysytä menneitä tai tulevia niin, että niistä olisi rasite, pelko, kateus, katkeruus – vain kaiho on sallittu.

Oikeastaan se ei ole ”vain”, vaan on niin luvattoman hienoa, että on tämä ystävyys.

Eksnaapurit olivat viettämässä perinteisiä [oikeasti perinteiset: nämä olivat kahdennetkymmenennetneljännnet!] pikkujouluja. Vuorovuosina on järjestelyvastuu, nyt meidän.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Yliopistoelämää

Rentoutumista monin tavoin

Tein huomiseksi sen toissapäivänä mainostamani yrttisen bataattivuoan, ja nyt on siis kuvakin siitä. Mutta korjaus ohjeeseeni: se saa olla uunissa hyvinkin sen kolme varttia, ehkä tunninkin (ei puolta tuntia kuten kirjoitin). Korjaan tuonne aiempaan postaukseen…

Sitten tein ihania piparkakkukakkuleivoksia. Laitan viikonloppuna ohjeen ja kuvia.

Olipa mukava leipoa pitkästä aikaa. Vaikka töistä tullessa kyllä väsynväsy. On ollut ihan touhukas työviikko. Tänään taas (vielä) oli oppiainekokouksessa sellainen ulkopuolinen olo… katselin ”sivusta”. Asiat, jotka monissa aiheuttivat suuriakin intohimoja (jälkeenpäin varsinkin ;)), olivat minulle ihan yhdentekeviä. Sellainen on oikeastaan aika mukavaa. Saisipa sellaisen vaihteen aina päälle.

Ja sitten iltapäivällä olin kuuntelemassa kollegan esitelmää: kuinka se onkaan nautinto istua ja kuunnella kun joku osaa asiansa ja osaa sen esittää. Keskellä työpäivää seesteinen oppivainen parituntinen. Sellainen on hyväksi. Sellainenkin lepuuttaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Ruoka ja viini Valokuvaus Vuorotteluvapaa

Joululahja Sinulle!

Hyvät Tuulestatemmatussa kävijät ystävät ja ymmärtäjät,
kiinnostuneet ja kaverit, tutut ja tuntemattomat!

On aika antaa joululahja teille kaikille!

Viime vuonna sisaren kanssa tehty
pieni ruoka-, runo-, historiatarina- ja valokuvakirja on nyt nettiversiona.
Sen voit ladata pdf-tiedostona ja halutessasi vaikka tulostaa.
Jakaa linkkiä tai lueskella kirjaa ja sen ohjeita aina kun netti on saatavilla.

Vuorotellen kirjan lataussivu, KLIKS

Oleppas hyvä!

Jollei kirjan aukeamakuvat ja idea ole oikean näköinen, siis ettei se aukea aukemittain, niin säädä Acrobat-lukijaa vähän: Oikean näkymän aikaansaamiseksi (eli kahden sivun aukeama kerrallaan) pdf-tiedosto vaatii Acrobat Readerissa sen, että valitsee näkymäksi kaksi sivua vierekkäin. Valitse Adobe Acrobatin valikosta: View (Näytä) -> Page Display (Sivunäyttö) -> ja ruksi ainoastaan kohdassa Two-Up Continuous (Kahden sivun vieritys). Ohje on myös tuolla lataussivulla.

Mistä on tämä kirja tehty?

Se on tehty
syksyn säkeistä, kevään kukkasista,
mielen ja metsän maisemista.
Makumuistoista, runotuulista.

Ilosta ja yhdessäolosta,
mieluisesta tekemisestä.

Runoja ja ruokia, kuvia ja kirjoituksia.
Riimitellen ja vuorotellen,
ne kertovat ja muistavat.

Kirjan etusivu on täällä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 12.12.12