Joku istui vieressä ja näytti minulle, mitä oli kaiverrettu hänen rannekellonsa taakse.
Hyvin pienin kirjaimin.
”Hän jota odotat tulee pian” siinä luki.
– Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
– Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
– Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat ”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
– Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut, minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti.
”Sinä sitten olet epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.(Mirkka Rekola: Maskuja)
Valokuvatorstaissa tämän viikon haasteena on katkelma Mirkka Rekolan teoksesta Maskuja (”pieniä elämänpituisia juttuja”).
Väistämättä, jostain syystä, ehkä se oli tuo kohta ”ajan takana”, joka vei ajatukset tähän kuvaan…
(joka suurenee klikkaamalla – kannattaa)
Muille samasta katkelmasta syntyneitä mielikuvia on täällä.
Mielestäni onnistunut kuva tähän haasteeseen.
Hienosti oivallettu Reija!
Mirjam, ensivaikutelman perusteella tähän päädyin. 🙂
Ari, kiitos sinullekin.
Ihan mielettömän kaunis kuva! WAU!!
Hieno kuva ja tunnelma!
Vanhat ihmiset ovat oppineet odottamisen taidon – vain nuoret ovat malttamattomia.
Eeva, kiitos!
Inkivääri, tunnelma on ? odottava? Mutta mitä?
Tinde, olet niin oikeassa
Oivaltava haastevastaus. Miehellä on aikaa takana ja itse mies on meidän näkökulmastamme kohtalaisen ajan takaa saavutettavissa.
Ps. Ei sieltä juna tule vaan vinksahtanut valonkuvaaja… 🙂
Esa, mies oli tosiaan saavutettavissa ”ajan takaa”.
Miehellä on takana Kiinan vallankumous, kulttuurivallankumous, Maon jälkeinen aika… Hänellä on varmasti takana enemmän kuin osaamme ikinä ajatella. Mitä hän odottaa, sitä minä pohdin…
Sopii haasteeseen. Tässä tapauksessa odottavan aika hupenee eikä tunnu enää pitkältä.
Ei enää tunnu kovin pitkältä odottavan aika, ilmeestä päätellen. 🙂 Ihana kuva.
Arleena, melkein kuin aika olisi pysähtynyt, mikä ei näyttäisi haittaavan …
Tarjuska, kiitos sinullekin.