– Paljonko sinä painat?
– Anteeksi vaan, mutta mitä se sinulle kuuluu? …
– Tarvisin sen tiedon, jotta osaan oikeanlaiset laittaa…
– No ookoo. Lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä. Riittääkö tuo tieto?
– Eiköhän. Entäs kuinka pitkä olet ja mihin tarkoitukseen, siis että aiotko harrastaa useinkin vai vain satunnaisesti?
– Pitkä? No vajaa 170 senttiä, enhän mie vielä ole luvannut mitään harrastaa…
– Seisotkos tässä koko painolla, sitten toisella jalalla, ja sitten toisen jalan päkiällä…
– – – ihmettelen ja tottelen…. Ja siinä se tunti vierähtää.
Oli vain ennen paljon helpompaa! Kunhan kirjoitti joulupukille: Järviset.
________________________________
Ostin sukset. Murtsikat.
Olen hiihtänyt noin neljännesvuosisata sitten. Nytkään en siis ole hiihtänyt. Olen vasta ostanut sukset. Ja vasta AIKONUT hiihtää. Katsotaan nyt…
Minä en kertonut nuorelle suksimyyjäpojalle, että minä en oikeastaan halua hiihtää, minä olen laskettelija, minä olen lasketellut koko ikäni, lautaillut, skimpannut Alpeilla, osallistunut ja voittanut!! harrastajalasketteluskaboja. Oikeasti olen ollut mäessä paljon. Se on minun juttuni.
Ja hiihtänyt olen oikeastaan vain lapsuudessa ja sitten muutaman vuoden varhaisaikuisuuden ahkerina liikkumisen vuosina. Hiihdeltiin ennen lapsia suunnilleen kaikki Saariselän keskeisimmät reitit kerran tai useamminkin. Kymmeniä kilometrejä päivässä. Mutta eipä ole sittemmin hiihdetty. Tai siis minä en ole hiihtänyt, pehtoori on viime vuosina hiihtänyt satoja kilometrejä.
Mutta minä en ole hiihtänyt, en vieläkään. Mutta nyt on sukset! Katsotaan nyt, mitä tästä tulee… Tuleeko mitään muuta kuin isohko visa-lasku?
Ja sitten tänään olen muutoinkin puuhastellut kaikenlaista mökille lähtöön liittyvää. .
Ja kävellyt kaupunkiin leikkauttamaan hiukseni, kuvannut HDR-kuvia, joista yksikään ei ole julkaisukelpoinen, soitellut muutamia mukavia puheluja, joiden seuraukset tulette näkemään/kuulemaan. Kuorruttanut porkkanakakun. Valinnut mukaan viinejä. Järjestellyt työasioita (vuorotteluvapaalainen? ok) ja hiljalleen siirryn ajatuksissanikin pohjoisimmille leveysasteille…
Hiihtäminen (murtsikka) lienee hyvä harrastus.
Mutta: ”Aika aikaansa kutakin.” Omat sujutteluni sijoittuvat viime vuosituhannelle, ja lajin parissa olen aina kohdannut ongelmia.
(1) Sää, keli. Se on – silloin kun hiihtohammasta ehkä pakottaisi – useimmiten kehno.
(2) Varusteet. Minulla ei sitten kouluvuosien ole ollut kunnollisia (a) monoja, (b) suksia eikä (c) siteitä. ”Voitto”, ”Rotanloukku” ja jopa ”Y” osoittautuivat liian leveiksi ”Salomon” -mitoitetuilla laduilla. Omistin aika kauan hyvät/modernit sauvat, mutta jälkikasvu sosialisoi ne ystävällisesti heti murrosikänsä kasvupyrähdyksen jälkeen.
(3) Voitelu. Omia suksiani en koskaan voidellut. Todennäköisesti tästä johtuen meno ylikansoitetuilla ”yleisillä” laduilla ei ollut kovin palkitsevaa. Omimmaksi tunnen talviekologisen umpihankisamoilun itäsuomalaisessa korpimaastossa. Miksi? Esim. siksi, että siellä voi koskemattomalta lumipinnalta lukea ketun, jäniksen, oravan, kärpän, lumikon, metsämyyrän ja metsäpäästäisen jälkiä. Miksi niitä pitäisi ”lukea”? Jätän vastaamatta. ”Riekon jalka kun jättävi merkin, sitä jäljennä ei käsi herkin…”
Menestys seuratkoon murtsikkataivaltasi!
”Talviekologinen umpihankisamoilu” kuulostaa minusta äärimmäisen paljon kiehtovammallta kuin ”meno ylikansoitetuilla yleisillä laduilla”. Voi olla että minustakin tulee entistä enempi umpihankisamoilija kuin ladulla viihtyjä. Mutta katsotaan: ”katseet tulevaan kauteen ja nesteytys kunnossa”.
Muistin tuossa äsken lenkillä (siis edelleen tepastellen merenrantaan eikä suinkaan hiihtämässä Virpiniemessä tai Kuivasjärveä kiertämässä) että olihan minulla pari hiihtotalvea kun lapset olivat ala-asteikäisiä. Tyttären kanssa hiihtelimme melkein parisataa kilometriä, mutta juuri nuo kolme ongelmia sinulle aiheuttanutta seikkaa olivat silloin minullakin syynä harrastuksen lopahtamiseen ja siirtymisen temppusuksi- ja blade-lasketteluun ja lautailuun.
Ensi vuoteen!
Ja ilmeisesti tulet harrastamaan pertsaa pertsoilla.
Taije, ilmeisesti. 🙂 Pertsat ostettu, katsotaan nyt, harrastanko.