Aamulla kävellessä (hammaslääkäriin – viimeinen käynti tänä vuonna? JEE!) huomasin että Pikisaaren siltaan oli laitettu lukko. Sellainen ”love”-lukko. Eilen. Ikinä ennen en ole Oulussa sellaista nähnyt. Ensimmäistä kertaa sellaisen näin Riiassa kesällä 2008. Siellä sillankaiteeseen oli tällaisia vastaavia pistetty vaikka kuinka paljon, mutta eilen oli laitettu Oulussa ensimmäinen – sikäli kuin minun silmiini on sattunut. Onnea vaan Irmeli ja Antti!
Kaupungilla vielä asioita – niinkin tärkeitä kuin joulukalenterin ostaminen ja pullavuokien etsiminen. Siis on joulukuu! Mitä on vaikea sään puolesta uskoa. Silti tai sen vuoksi – pehtoori laitteli pihalle jouluvaloja, (joita arvattavastikin tulen vielä kuvaamaan, ) että vähän olisi pihallakin joulufiilistelyjä. Juuri nyt kuuluu ilotulituksen pauke jostakin …
Ja iltapäivällä minä aloittelin leipomaan.
Illansuussa tuli ystävä kaveriksi. Oliko meillä enemmän tarkoitus jutella ja juoruta, parantaa maailmaa vai täyttää pakastimia? Teimme molempia. Oli mukava. Joululimppua söimmekin, samoin pullasta nautimme. Ja espresso-kekseistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Pulla ei ollutkaan ihan normipullaa, joten kirjoittelen huomenissa reseptiä…
Ja sitten joulukalenterin olen luvannut täällä laittaa…
Oikeastaan ainoa oikea joulukalenteri on sellainen pahvinen/paperinen, jossa on hopeahilettä. Jossa on enkeleitä ja leluja. Lumisadetta ja sadunsininen taivas. Ei mitään suklaakalentereita, soivista puhumattakaan. Arpajaiskalenterit ja tulitikkuaskeista tehdyt tilpehöörikalenterit ovat luku sinänsä, mutta vanhanaikaiset piirroskalenterit ovat minulle se ainoa oikea versio. Sellaiset vanhanaikaiset.
Sellaisesta on jo ensimmäinen luukku avattu.
______________________________________________________________
Joulukalenteri
(klikkaa isommaksi … näet luukut paremmin)
Pahvikalenteri on se oikea myös minulle … oma enkelikalenterini on palvellut usean vuoden ajan … oikea ”kierrätyskalenteri ” 🙂
Toki meillä myös Ynnin-kalenteri löytyy 😉
Leppoisaa Joulun odotusta teille sinne Rantapeltoon !!
Mannu, enkeleitä tosiaan tarvitaan :). Kierrätettyjä tai tavallisia 😉
Leppoisaa ja levollista joulukuuta sinnekin!
Oikein ehdin jo odottaa tätä joulukalenterin ekaa luukkua! Noita lukkoja muistan nähneeni Oulussa useampia kappaleita myös Patosillan päässä, siinä kohtaa, mistä menee portaat alas Ainolanpuistoon johtavalle tielle. Siinä on kivetystä, ”verkkoaitaa” ja siinä kiinnitettynä muutama lukko. Jos nyt en ihan väärin muista…
Pahvikalenteri on täälläkin saatava joka vuosi. Nätti ja vanhanaikainen. Edes lapsena minulla ei ollut koskaan suklaakalenteria.
Aika erikoinen sattuma, mutta myös minä blogasin aiheesta tänään: http://lepoland.blogspot.com/2011/12/on-aika-lukita-aihe.html
Tosin minä kirjoitin Kölnin rakkauslukoista. Toinen erikoinen sattuma on, että olin aivan yhtä autuaan tietämätön Oulun patosillan aidan lukoista.
Tulipa melkein entistä kotikaupunkiani Oulua ikävä mukavia kuviasi selaillessa, monta hyvää otosta. Täytyypä alkaa seuraamaan mitä blogissasi tapahtuu…
Katri, onhan mukava kun joku oikein on odottanut postausta ja kalenteriluukkua. Toivottavasti ei tullut pettymystä…
Patosillallakin lukkoja? Enkä ole hoksannut vaikka siellä aika tiuhasti liikunkin. Yleensä kyllä pyörällä, mutta vähintään kerran kuussa jalkaisinkin (kuukausi kuvat rautasillasta ja voimalaitoksesta….). On huomenissa mentävä katsomaan – ja kuvaamaankin 🙂 . Kiitokset vinkistä!
Pasi, uusi blogissakävijä! Tervetuloa vain!
Kävin vastavierailulla sinun blogissasi katsomassa Kölnin lukkoja (ja toki muutakin :)). Siellä niitä näytti tosiaankin olevan!