Valokuvatorstain haasteena ääni. ”ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella.”
Ennen kuulematon oli ääni Kaunispään rinteellä alkuvviikosta patikoidessa;
ei täällä Lapissa juuri muita ääniä ole kuulunutkaan …
Tunturikoivut olivat jäätyneet, ja tuulen väreillessä jäätyneistä oksista lähti ääni.
Jääkellojen ja tuulen soitto!
(kuvat suurenevat klikkaamalla)
Eipä ennen olekaan ”lennosta” tullut haasteeseen osallistuttua. Eskelis-bussilla saavutaan juuri Sodankylään…
Muiden Ääni-kuvia täällä
Luonnon omaa sinfoniaa
Oi, onpas siellä talviset äänet. Voin vain mielikuvitella ja kuulostella kuviasi.
Kaunista. Talvinen satumaisema.
Katselin juuri mennä viikolla televisiosta ohjelmaa; Tunne sää. Samanlaisesta ilmiöstä kertoi paljon luonnossa jo ammattinsakin puolesta kulkeva luontoihminen. Hän oli aivan lumoissaan, niin kuin arvelen sinunkin olleen Kaunispään rinteellä.
Niinpäs, lumellakin on äänensä… =)
Wau, teillä on jo talvi. Ja meillä vielä mansikka yrittää kukkia.
Komeat kuvat ja komea hiljaisuus.
Ari, sinfonia oli kaunis.
Kiirepakolainen, aika harvinaisia olivat nuo äänet.
Talo…, kaunis, karu Lapinmaa.
Kaanon, kyllä me olimme ihmeissämme, ihastuksissamme.
Una, lumellakin todella on äänensä. Nämä oli jäätä, ja siksi kovin harvinaisia.
Tinde, mökkimaisemissa oli jo talvisempaa, nyt jo täällä 480 km etelämpänä poikkeuksellisen vähän talvea.
Olen kuullut kirkaiden jääkuorien kilisevän puissa, joissa oli vielä lehdet. Aivan ihanaa! Onko siellä jo noin talvista? Meillä haravoitiin tänään, mutta ei vielä viimeisiä. Hienot kuvat, piti sanomani!
Irma, oli siellä talvista, mutta tähän aikaan vuodesta siellä on yleensä jo parikymmentä senttiä lunta. Jääkellot olivat suuremmoisia. Luonto on niin kaunista ja monimuotoinen – varsinkin Lapissa.
Upeita kuvia! Jotenkin satumaisia.
Sinäpä olet ollutkin hienossa konsertissa, upeissa maisemissa:)
Kiitos Ehlana, satumainen siellä oli tunnelmakin.
Inkivääri, maisemat on tuolla oikeastaan aina hienot, mutta tuo konsertti oli kyllä ainutkertaista.