Rauha. Täällä on syvä, hiljainen rauha. Hangasojalla ei ole ketään muita kuin me kaksi.
Tänään täällä on jo vähän luntakin, tai siis kuuraa. Herättyä unisin silmin purolle, pienikin valkoinen huntu tekee luonnon kauniiksi.
Tänään otetuissa kuvissa ei juurikaan värejä, kuin olisi ottanut mustavalkokuvia. Rönkönlammelle vain kävelimme, mutta kävelimme sentään. Nollakelissä, mutta tänään on sininen hämärä, juuri se, jota olen kaivannut. Heti kun maassa ja puissa on vähänkään valkoista, niin valossa on sitten sinistäkin.
Ei muuta.
Täällä vähän on paljon.
”ei juurikaan värejä” kirjoitit, kun olin jo melkein sanomassa ennen loppuun lukemista, että voi miten ihana valo ja väri!
Ehkä ”ei juurikaan värejä” selittyy että muistissa on vielä parin kuukauden takainen ruskan väriloisto… Valoa siellä on hämärässäkin, ja se valo on hyvin kuvattava. Tai ainakin se innostaa kuvaamaan…