T’änään ulkona olisi taas voinut olla vaikka kuinka kauan.
Lähtiessä satoi märkää räntää. Palatessa paistoi vielä aurinko.
Ja siinä välissä näkyi sateenkaari.
(klikkaa kuvaa niin se suurenee)
Meri oli tänään levollinen, hiljainen. Molemmat – sekä Toppilansalmen että Nallikarin – aallonmurtajat näkyivät Meri-Toppilan kukkuloilta hyvin. Ei pärskeet lyöneet yli kuten eilen.
Ulkoa oli kuitenkin palattava. Semminkin kun nuoret tulivat syömään. Kerronko teille, kuinka pöhkö voin olla? Ehkä kerron, ei tämä minun ”julkisuuskuvani” enää tästä paljon kummene. Siis: viime kevättalvella – varsinkin helmikuussa – kun oli vähän ankeaa monestakin syystä, ja tytär Strassbourgissa vaihdossa, kävi joka viikonloppu niin, että kun kokkasin ja katoin pöytää, vain kolmelle tai neljälle jos miniäkokelaskin oli tulossa syömään, joka tapauksessa niin että tyttären paikka oli tyhjänä, juuri silloin Radio Novasta (joka minulla on yleensä ruokaa laittaessa auki) kuului Laura Närhen biisi ”Mä annan sut pois”. Ja minä kuuntelin ja märisin sen biisin kanssa muutoinkin … mutta nyt … nyt kun esikoinen käy (jos ei ole töissä) vähintään joka viikonloppu kotikotona syömässä, ei radiossa enää tuota viime kevättalven hittibiisiä soiteta. Ja mitä minä teen? Laitan sen iPodilta soimaan! Ihan vaan sen takia, että saan hiljaa mielessäni olla tyytyväinen ja hiljaa mielessäni irvistellä (kenelle ihmeessä???? ) että esikoinen tulee kohta, ihan pian, syömään. Näin tomppeli sitä kuulkaa voi olla. Olenpahan vaan iloinen että tulee, eikä ole jossain Keski-Euroopassa, ei ole pois, ei ole ison ikävän päässä.
Tänään sain siis tehdä sapuskaa molemmille muksuille ja pehtoorille. Tosin tänään minulla itsellä ei erityisen iso nälkä… vielä eilinen illallinen riitti pitämään nälkää. Olimme eilen – vaihteeksi – ulkona syömässä. Vähän extempore lähdimme VMP:n kanssa Istanbuliin (ravintola, erinomainen ravintola Oulussa) syömään ja sitten teatteriin katsomaan Viulunsoittaja katolla. Siitäpä on aikaa kun ollaan Oulun kaupunginteatterin isolla näyttämöllä oltu. No ei se huono ollut. Ei missään tapauksessa. Minä pidin orkesterista, ja tanssikohtauksista. Varsinkin miesten tanssiessa, ja varsinkin yhden erinomaisen taitavan miestanssijan esityksestä. Oli siinä hyvät hetkensä. Illasta kuitenkin parasta seura, – vanha, harmaa :), monet kerrat hyväksi havaittu seura.