Aamupäivän palaverin jälkeen ajelin arkistolta hautausmaan kautta kotiin. Ja mietin, että kyllä ei olisi minusta hyvä juttu, jos olisi Suomessa samanlainen systeemi kuin Kiinassa. Siellä kun väenpaljous on aiheuttanut sellaisenkin jutun, että hautausmaat ovat täynnä ja miljoonien ja miljoonien kiinalaisten viimeiset leposijat vievät liikaa tilaa, joten on ollut keksittävä asialle joku ratkaisu. Niinpä siellä on ”muistolehdot” ja hautausmaat sijoitettu internettiin. Nettisivuilla on paikkoja, joissa voi käydä kuolleita läheisiään muistamassa; jättämällä virtuaalikukan tai sytyttämällä kynttilän ”nettihaudalle”.
Minulle – joka viihdyn ”vieraissakin” kirkkotarhoissa ja ulkomaillakin useasti etsin hautausmaita, joissa voisi käydä käveleskelemässä, minulle, jolle kynttilän vieminen haudalle, nyttemmin jo harvakseltaan, on merkillisen tärkeää – on vaikeaa käsittää nettikalmistoja. Mutta eihän minun tarvitsekaan. Hautaustapoja tulevina vuosisatoina tutkiville arkeologeille voi olla vähän kinkkisempi juttu. 🙂
Muutoin päivä kulunut historiaharrastusten/töiden parissa. Jotenkin olin altavastaajana projektissa, jossa olen muutoin ollut enempi vähempi organisaattori ja kokoaja. Oikeastaan olo vastaanottavana osapuolena sopi tänään enemmän kuin erinomaisesti. Merkillisen väsynyt oli olo vielä tänäkin aamuna – vaikka heräsinkin viideltä: univaje reissussa kasvoi melkoiseksi, mutta nyt kalseassa syksyssä voikin sitten nukkua yllin kyllin. Sateiset kadut ja kylmä pimeä eivät vaadi ulkoilemaan.
Paluu arkeen on siis jo hyvin käynnissä. Mikä on havaittavissa myös blogin ulkoasun palauttamisessa ”vähemmän kiinalaiseksi”. Tosin banneri on viime viikolta: leskikeisarinnan kesäpalatsin alueelta, Pitkäikäisyyden vuorelta (tekomäki se kyllä oikeasti oli :)).
Laittelin tuohon edelliseen postaukseen ”rästiin jääneen” kolumnin, joka on julkaistu Kalevassa reissun aikana. Uuttakin pitäisi ryhtyä miettimään. Ehdotuksia aiheeksi?