Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nettisivuilla (joissa kannattaa kyllä aina silloin tällöin piipahtaa, siellä on paljon hyvää, hauskaa, hyödyllistä) kerrotaan, että
Helsingin kirjamessuilla 2011 järjestetyssä kilpailussa pyydettiin täydentämään vertaus ”Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin…”.
Kaikista vastaajista palautteen saaminen on tärkeä, suorastaan välttämätön osa kirjoittamista.
Vaikeaan tehtävään tuli 38 vastausta. Parhaaksi vertaukseksi valittiin
Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin Särkänniemi ilman ranneketta.Voittajavertaus kuvastaa hauskasti palautteensaamisen kahtalaisuutta: kirjoittaminen ilman palautetta ja vieraileminen huvipuistossa ilman ranneketta voivat joskus onnistua ja olla melko mukavaa toimintaa. Kuitenkin vain palautteen tai rannekkeen avulla kirjoittamisesta tai retkestä saa koko ilon irti! Koska kisan taso oli loistava, seuraavat kolme ehdotusta saavat kunniamaininnan:
Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin…
1) …pallo, joka ei pomppaa
2) …puolukkahillossa purjehtisi
3) … aamu ilman kahvia
Noinhan se on. Palaute on tärkeää (toteaa ihminen, jonka leipätyönä on antaa palautetta kirjoitetusta tekstistä), jopa blogiraapustajalle palaute on järin tarpeellista. Eihän sitä näistä höpinöistä päntiönnään tule, mutta kuitenkin joskus.
Mutta pointti, josta nyt itse asiassa piti kirjoittaa on se, että minusta – tänään erityisesti – nuo kaikki lauseenjatkeet voisi laittaa myös lauseeseen:
Tänään artikkelin työstäminen on ollut kuin .… puolukkahillossa purjehtisi! tai välillä
Tänään artikkelin työstäminen on ollut kuin … Särkänniemi ilman ranneketta.
Nimenomaan niin, että ympärillä tapahtuu tavattomasti, ideoita ja mahdollisuuksia olisi vaikka ja kuinka, mutta mitään kunnon kirjoittamisen riemua ja sen mukaista tulosta ei ole havaittavissa. Mutta jos kirjoittaminen on ollut takkuamista, niin sekä suullinen että kirjallinen viestintä onkin ollut aika ajoin riemullista. Myötätuulta purjeissa ja rannekkeet molemmissa käsissä!