Oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi, että ortodokseilla on myönteisempi, iloisempi ihmiskuva kuin luterilaisilla? Että läntisen kristikunnan kirkoissa, nimenomaan luterilaisten, mutta myös roomalaiskatolisten, kirkkojen  alttaritauluissa ja seinämaalauksissa, yleensäkin kirkkotaiteessa, viimeinen tuomio on hyvin korostetusti esillä, ja että ortodoksikirkkojen kuvissa, ikoneissa, kuvaohjelmissa viimeistä tuomiota ei kuvata.

Minä en ole tullut sitä ajatelleeksi. Mutta tänään tulin, ajatteleeksi siis. En ole ihan varma tuosta ”ihmiskuva ortodokseilla valoisampi” -väitteestä, mutta ei sitä kyllä ykskaks käy kiistäminenkään.

Olimme taidehistorian luennolla Oulun Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa. Kirkkoherra kertoi meille kirkon ikoneista, siitä kuinka ikonit ovat tärkeä osa liturgiaa ja hän kertoi oululaisten ikonimaalareiden (nimenomaan maalareiden, ei taiteilijoiden – näin meille tänään opetettiin) töistä ja kirkon kuvaohjelmasta ja ikonostaasista.

Taas kerran tuli todennettua, että kun tietää, mitä katsoo, kun joku kertoo siitä, mitä näet, näetkin paljon enemmän. Olen käynyt ko. kirkossa ennenkin, mutta tämän päiväisen jälkeen olen edellistä kertaa vaikuttuneempi ja vakuuttuneempi. Vakuuttuneempi mistä?

Taidehistorian jälkeen päivässäni lisää historiaa: kävin historiatieteiden käytävällä. Vähän jokaisessa huoneessa istuskelemassa. Setvimässä asioita, neuvomassa, heippaamassa opiskelijoita, kyselemässä, sopimassa tekemisistä. Kertomassa vuorotteluvapaalaisen kiireisestä työ- ja lomaelämästä. Ja yritin hiljalleen kuunnella itseäni, miltä minusta tuntui: onko-ikävä-töihin? Tänään ainakaan ei. Opiskelijoita on ikävä, joitakin. Työkavereita on ikävä, joitakin. Ei lisättävää.

2 Comments

  1. ”Vakuuttuneempi mistä?” Mistä? – yritän arvailla.

    (1) Vakuutuit (siis) ihmiskuvan erilaisuudesta (itäinen vs. läntinen, protestanttinen & katolinen vs. ortodoksinen). ”Viimeiseen tuomioon” (kuvataan/ei kuvata) nojaava perustelu on mielenkiintoinen. Kävin kursorisesti läpi omat ikonikirjani (venäläiset ikonikoulut, bulgarialaiset ikonit, Athoksen Xenophontos -luostarin ikonit), enkä löytänyt tuomiopäivän pasuunoita.

    (2) Vakuutuit oululaisen ikonimaalauksen korkeasta tasosta. Oikein, tasoa on; kiitos 1980 -luvulla Oulussa vaikuttaneen japanilaisen Petros Sasakin ja häneltä oppinsa saaneen Raija Savolaisen. Sasaki opetti temperatekniikan ja perehdytti ikonikerholaisia bysanttilaisen perinteen mukaiseen maalaustraditioon; hedelmiä korjataan edelleenkin.

    (3) Vakuutuit Sasakin maalaaman kirkon apsis -osan freskon hienostuneesta viimeistelystä (kuva 2, ΜΡ). ΜΡ ΘΥ = Miter Theu = Jumalanäiti.

    Tästä kai tämä kaikki muinoin alkoi: ”Kaikkivaltias Herra, meidän Kuninkaamme, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Isä, Sinä käskit palvelijasi Mooseksen TEHDÄ KERUBI-IKONIN TELTTAMAJAAN…”

    Ekumenia on poikaa, eller vad?

  2. Ekumenia rulettaa, Koivu.

    Paljolti arvailusi osuvat kohdilleen.

    Sasakin ja hänen oppilaidensa työt todellakin vakuuttivat. Värimaailma oli minusta aluksi liian valoisa, liian kelta-oranssi, ikoneihin. Mutta pian se viehättikin, marraskuisessa pimeydessä… ja kun vielä kuulimme perusteet, joilla Sasaki oli värimaailmaa perustellut: pohjoinen valo.

    Apsiksen Jumalanäidistä todellakin pidin, vaikka olikin sitten tummasävyinen. Ja jo se että apsiksessa on Maria (esirukoilemassa?), ei Jeesus, on minusta ainakin poikkeus, ja sellaisena virkistävää (onkohan tuo virkistävä nyt ihan oikea sana tässä yhdeydessä?).

    Mutta tuo päättely, että ”viimeisen tuomion puuttuminen” loisi valoisampaa, myönteisempää ihmiskuvaa tai ainakin uskonkäsitystä, menee toisin päin: siis että itäisen kirkkokunnan ihmiset ovat (uskossaan ja myös ihmiskuvassaan?) enemmän hyvään ja pyhään/pyhiin katsovia, positiivisempia, eikä ”helvetillä pelottelu” kuulu maailmankuvaan (tai uskontoon), eikä viimeistä tuomiota kirkkotaiteessa siksi ”tarvita”. Ehkä en osaa ihan selittää tätä, mutta jotenkin näin.

    Joka tapauksessa ajatteluni on taas vähän avartunut.

Jokainen kommentti on ilo!