Eihän tänään niin järin mukava sää ole ollut. Aamulla kun lähdin liikenteeseen, vettä satoi kaatamalla. Päivällä kirkastui. Auttoiko se? Tiedä häntä.
No on näissä syystalven lämpimissä (pakkasettomissa) säissä puolensakin: kävin kasvimaalta hakemassa salviaa kastikkeeseen. Se ja muutama muu yrtti vielä ihan täyttä tavaraa.
Ja Linnanmaalla oli sellainen hieman nuupahtanut työnteon meininki, mutta aika rauhallista. Pienen ohikiitävän hetken ajattelin että voisi kiva olla töissä – lähinnä silloin kun näin omiani – omaope-ryhmäni opiskelijat eivät paenneet sivukäytäville tullessaan vastaan. Mutta se hetki kiisi… Tein tarpeelliset viime vuoteen ja ensi vuoteen liittyvät ”tilitykset” ja ”budjetoinnit” – sen mistä vastasin viime lukuvuonna ja mitä aion tuhlata ensi vuonna. Tämän välivuodenkin osalta alkaa isoimmat hommat olla pian tehtynä. Helpotus, helpotus… Joskus sitten kerron teille…
Historiasta puheenollen… linkittelen tähän yhden Youtuben pätkän, jonka sain ystävältäni… Kuten tiedätte: olen aina asunut näillä seuduin, tässä alueella, jota nykyään nimitetään Taskilaksi. Tässä vieressä on nykyinen Koskela ja Toppila, tai tarkemmin ottaen Meri-Toppila. Se on juuri se alue, josta kaikki blogini vakkarilukijat ovat nähneet kymmeniä, jolleivät satoja kuvia, – merenrannasta lenkkireissuiltani.
Meri-Toppila on hieman levotonta asuinaluetta. Asuimme siellä kesällä 2004 viisi viikkoa kun talomme oli totaalisessa rempassa ja joka viikonloppu näimme poliisipartioita, yhtenä maanantaiaamuna töihin lähtiessäni huomasin, että autoni yli oli kävelty (tennareiden jäljet kulkivat konepellin, tuulilasin yli kohti kattoa ja takakontin päältä pois), kahtena viikonloppuna ihan lähellämme poltettiin auto. Tuttavamme joka tekee huumeiden vastustuksen vapaaehtoistyötä sanoi, että Meri-Toppila on (ainakin muutama vuosi sitten) Pohjois-Suomen varmin paikka saada huumeita. ”Meidän” kuntosali on myös tuolla Meri-Toppilan alueella: yhtenä aamuna (klo kuusi siis) mennessäni salille olivat poliisit setvimässä salin vieressä olevan Dixon-pubin edessä tehtyä tappoa. Kerran seurasin aamukuuden jälkeen salin ikkunasta pidätysoperaatiota vastapäisestä talosta jne. jne. jne.
Toisaalta siellä on varsin viihtyisiäkin taloja, maisemia, ja se hulppea ulkoilualue!
Mutta siis. Vaikket tarkkaanottaen tietäisi, mikä Toppila on, kannattaa klikata tämä videopätkä auki. Se on hulvaton. Ihan historioitsijanikin voin tätä suositella! KLIKS
Hienoa historiaa sekä Toppilassa että Perl of Botniassa!
Vierailin tänään – ilmeisesti hankeni kaupalla – Toppilan Paakakadulla, Dixon-Pubin naapurustossa. Uskallanko enää kierrättää? Onko minun tästedes suunnattava suoraan Ruskon kaatopaikalle?
Puna- ja valkoviinisodan lopputulemana alueen nestehuoltoa jäi paikallisesti hoitamaan ilmeisesti vain mallasjuomatehdas. 1960-l. oululaisessa opiskelijamaailmassa tunnettiin kolme olutmerkkiä: Lapin Kulta III, Olvi III ja Toppilan III. Nämä mallastuotteet erosivat niin selvästi toisistaan, että pienen harjoittelun jälkeen ne tunnisti helposti sokkotestissä.
Toppila hiipui markkinoilta joskus 1970-l. lopulla. Vaikuttiko menekkiin huhu, että panimotyöntekijä oli pudonnut käymissammioon ja hukkunut.
Mitä sanoo tämän päivän historiankirjoitus?
Tämän päivän historiankirjoitus tuntee legendan, mm. version että pudonnut ei ollutkaan panimotyöntekijä vaan talonmies (TOP = talonmies on pudonnut).
Vahinko että tämä keskeinen osa Toppilan historiaa oli em. historiapläjäyksestä jäänyt pois.
Toppilan Mallasjuomatehtaan Lakka-limonadia sosin vieläkin saavani. Se olisi oivallinen drinksujen tai tervetulomaljojen tekoon. Erityisesti voisin kuvitellla tarjoavani sitä Hangasojalla vieraileville.
Mutta kaikkinensa video on minusta varsin hyvin tehty. Virallinen historiankirjoitus vaviskoon tämän rinnalla. Ja loppuratkaisu oli ehkä arvattava, mutta loisteliaasti toteutettu.
Hauskaa päivää ja lumentuloa toivotellen täältä piakkoin ? anneksoitavasta Taskilasta.
Olipa hulvattoman hauskat videot Toppilasta ja Kempeleestä!
Tuota on Toppila!
Taije ja Raila, olen samaa mieltä, molempien kanssa. 🙂