Herättyäni taas kerran ihan liian aikaisin, oli kello vasta puoli kuusi.
Lauantainaamuna puoli yhdeksältä lähdimme ensimmäiseksi kohti Beijingin kaupunkisuunnittelukeskusta, jossa oli kaupungin historiasta ja tulevaisuuden kaavailuista kertova 22 minuutin 3D-elokuva. Hurjat suunnitelmat kiinalaisilla on. Ja aikeena toteuttaa ne vuoteen 2020 mennessä. Ekologia, liikenne ja asuintilan kasvattaminen ovat haasteita, joita on mahdotonta edes käsittää.
Keskuksessa oli myös iiiiiso pienoismalli, ja verrattuna Shanghain vastaavaan erona oli, että tässä pienoismallin ulkopuolella kaupunkikuva jatkui ilmakuvista koottuna lattiana. L. kuvaa juuri hotelliamme.
Suunnittelukeskuksesta palasimme taas todellisuuteen, bussilla Tiananmein aukion laidalle. Toiveena oli päästä katsomaan Maoa mausoleumissaan, mutta juuri kun olimme mausoleumin edessä siihen tuli poliisi/sotilaspartio, joka hajaannutti meidät ja muut aukiolla olleet kauemmas. Ei ihan pelottanut mutta kiltisti siirryimme sivuun. Mausoleumin eteen ajoi mustia limousineja, – kaukaa näimme että arvovieraita meni Maoa katsomaan, me emme siis päässeet.
Tiananmein aukiolla hokasimme, että siellä oli paljon ”maalta” tulleita. Meidän ryhmämme kun tuntui olevan jollekin ihan yhtä iso ihmetyksen aihe kuin alueen muutkin ”nähtävyydet”. Vaaleat, suorasilmäiset pohjoismaalaiset olivat monelle kiinalaiselle kuvaamisen kohteita siinä missä Maon kuva tai puolueen johdon kokousrakennuskin.
Aukiolta siirryimme kohti Kiellettyä kaupunkia. Tiesin sen isoksi. Osasin odottaa jotain teatraalista, jotain maailman suurinta, ihmeellistä, paikkaa, jolla on vuosisatainen historia, paikkaa joka olisi jotain elämää suurempaa. Kielletyssä kaupungissa on ”harmoniaportteja” ja suuriin julkisiin tapahtumiin liittyviä pihoja. Siellä on Kiinan historiaa vuosisatojen ajalta. Ja siellä oli tänäänkin varmaan miljoona kiinalaista, tai ainakin paljon väkeä.
Mutta minulle se jätti valjun vaikutuksen. Ei mitään suuria kolahduksia. Kulisseilta vaikutti, kalsealta. Kolkolta. Mutta ehkä tässä oli taas se, että se ei ollut ”omaa historiaa”.
Ja siellä taas tuli mieleen, että kuka ”marssii” minkäkin lipun takana… Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat… No mehän seurattiin sitten Olympian lippua …
Aukiolta kohti ”rättikatuja”. Pehtoori ja J. kipeinä, … flunssa puski päälle, joten ajatuksena lähteä ennen muita hotelliin omalla kyydillä [lue: taksilla] mutta eihän se niin vain onnistunutkaan. Siispä mekin vasta kuuden kieppeissä Sheratonissa.
Pari tuntia aikaa pakkaukseen ja lepoon ja sitten läksiäisillalliselle. Pekingin ankkaa! Nyt se on koettu. Kastikehan se senkin ruoan tekee.
Porukan keskinäistä kehumista … ja juttuja joita ei vielä oltu aiemmin kuultukaan. 🙂
Huomenna jo Suomessa. Beijing kuittaa.
Tiananmen & Pekingin ankka, kiitos! Söittehän varmasti suositusten mukaisesti räpylöineen ja sisuskaluineen päivineen (http://www.mtv3.fi/matkailu/ulkomaat/ 10.10.2002)?
Elettyäni turneenne aikana rinnakkaiskokemuksena taivaallisehkon rauhan Pelkosennientä ja oman metropolimme Hesan kiihkeää sykettä, pelkään ja ennustan teille ongelmia. Sopeutuminen 1,3 mrd toverin yhteisöstä osaksi 0,0055 mrd hissuttelijaa ei ehkä ole helppoa.
Welcome back! Take it easy!
Koivu, kiitos että taas kerran olit mukana virtuaalisesti.
Pekingin ankan osalta on tuotettava kyllä pettymys. Ei ollut suositusten mukaista. Maistamamme oli kutistettu osaksi ”turistimenua”, ja luulen että sen syömisen tapakin oli aika kaukana siitä, miten se olisi kuulunut nauttia, mutta tällä kertaa näin.
Hiljaiseen ja ah, niin raikkaaseen suomalaiseen maisemaan on hyvä palata.
Teen ehtoolla vielä ”loppuraportin” reissusta. Pysy linjoilla.
Minulla on sinulle tuliainenkin. Kunhan sen lupaamasi serenadin laulat ja tapaamme, niin toimittelen.