Siirryin sisälle joskus alkuiltapäivästä, pehtoori tuli tunteja myöhemmin todeten ”siellä voisi olla koko päivän”.
Ei ihan eilisen veroinen päivä, mutta kerrassaan kaunista ja kuulasta kuitenkin.
Kävin aamusella kuvailemassa, kävelemässä, miettimässä Nallikarissa ja Möljällä*.
Seitsemän joutsenta oli tauolla, niitä(kin) yrittäessäni kuvata mietin, että jos joskus on muutetttava, jos joskus muutamme, jos joskus on mahdollista valita uusi asuinpaikka, niin haluan veden, mieluusti meren, äärelle. Haluaisin asua rannalla.
RANTApellossahan me nytkin asumme, eikä tästä ole linnuntietä kilometriäkään merenrantaan, mutta eihän tänne meri näy. Eikä kuulu. Eikä tuoksu. Välissä on vitikkoa, metsää, kaupungin puutarhan taimisto, – ja vedenpuhdistamon epämääräisiä ranta-alueita.
Olisi suurenmoista jos näkisi meren, veden.
Merenrannasta, suurista aatoksista, kotipihapiiriin. Koivut ovat kohta pudottaneet kaikki lehdet, niitä pussittelimme. Mietimme, kannattaako komeita koivuja pihassa pitää? Sotkevat ja siitepölyä ja urpuja ja kaikkea riesaa niistä on, mutta ne on meidän koivut. Ei niitä sitten ryhdytty kaatamaan.
Niitähän on vielä takapihallakin melkein kymmenkunta, … joten lehtiä riitti muutamaan säkilliseen!
Iltapäivällä laittelin ruokaa. Jotenkin nostalgia-einettä tuli kokkailtua: Spaghetti Bolognese, mustikkarahkaa ja pullaa. Eihän meitä sitten ollut kuitenkaan kuin kolme syömässä, ruokaa oli taas puolijoukkueelle ainakin. Mutta onpahan nuorille ja meille pakkaseen. Piiiiitkästä aikaa tein bolognesea pidemmän kaavan mukaan. Ja onhan se eri kuin jauhelihan pikapaisto teflonpannulla ja valmis Barilla-soosi sekaan. Ja kun oli vielä omassa yrttitarhassa tuoreoreganoakin.
Tässä on sellainen italialaisten mammojen meininki, suosittelen. Alla resepti.
Ja sitten pullaa. Poika on armeijassa laihtunut 15 kg, – suunnilleen sen, minkä pikaisesti kotoa muutettuaan ennen inttiin menoa ehti massaa kerryttää, mutta kyllä solttupojalle pulla maistui. Ja meillekin. Onhan pulla hyvää.
____________________________________________
Suora lainaus LappItalia-keittokirjani sivulta 72:
Bolognese-kastiketta varten ei oikeastaan pitäisi olla reseptiä. Kaikkihan osaavat sitä
tehdä, mutta kun törmäsin tähän pitkän aineslistan kastikeohjeeseen, oli sitä testattava
ja hyvää se on. Tämä on niitä ruokia, joiden tekemiseen riittävä syy on se herkullinen
tuoksu, joka valmistuksen aikana leviää koko taloon. Pitkän haudutusajan ja pakastuksen
hyvin kestävää kastiketta kannattaa tehdä vähintään tupla-annos kerralla.
Bolognese-kastike
4 rkl oliiviöljyä
1 silputtu sipuli
1 murskattu valkosipulin kynsi
4 pekoniviipaletta
1 paloiteltu porkkana
1 paloiteltu sellerinvarsi
500 g naudan (paisti)jauhelihaa
1½ dl punaviiniä
1 ¼ dl maitoa
muskottipähkinää
400 g tomaattimursketta
1 rkl sokeria
1 tl oreganoa
suolaa
mustapippuria
Kuumenna öljy, kuullota siinä sipuli, lisää valkosipuli,
pekoni, porkkana ja selleri. Lisää jauheliha
ja ruskista sekin. Lisää punaviini ja kuumenna,
keittele matalalla lämmöllä niin kauan, että
suurin osa viinistä on haihtunut. Mausta suolalla
ja mustapippurilla. Lisää maito, ripaus muskottia
ja sekoita hyvin. Kun maito on imeytynyt lisää
tomaattimurske, sokeri ja oregano. Alenna
lämpö ja jätä kastike hautumaan (ilman kantta)
pariksi tunniksi. Väri muuttuu tummaksi,
voimakkaaksi ja tuoksu hyväksi. Keitä tarpeeksi
spagettia ja muista tarjota lisänä parmesanraastetta.
Halutessasi (minä useasti haluan) soseuta kastike
sauvavatkaimella sileäksi.
_____________
* Wikipediassa möljä selitetään näin: (merenkulku) satama-aallonmurtajaan liitetty satamalaituri, johon usein johdetaan myös junanraiteet. Möljällä saattaa olla myös tavarasuojia ja pienten alusten kunnostuspaikka.