Shanghain sykkeessä

Entäs tänään? Mistäs tehtäisiin lauantaina Shanghaissa?

Ensinnäkin todettiin, että on aurinkoinen aamu. Päivällä lämmintä varmasti yli +20 C. Siitähän olimme kovin iloisia. Kuin myös hyvin nukutusta yöstä. Ylellisen Jing Jin Tower -hotellin sängyt sopivia, huoneet hiljaisia. Aamiainen? Nuudeleista pekoniin, hedelmistä dim sumeihin ja hyvää kahvia.

Ensimmäiseksi oppaamme ja paikallisopas Bobo, nuori taloustieteitä ja historiaa (intresantti aineyhdistelmä, hih!) opiskeleva kiinalaisneitokainen, johdattivat meidät Shanghain kaupunkisuunnittelun näyttelyyn. Hieman mennessä kummastelimme, jotta miksiköhän sinne, mitähän siellä..? Komea pienoismalli siellä oli. Tai siis montakin, mutta yksi valtava. Johon tuli myös valaistus.

 (kuvia olisi valtavasti. Mutta siirtäminen hidasta…. ) Ja kannattaa muistaa että kuvat suurenevat klikkaamalla.

Sieltä matka jatkui helminäyttelyyn. Saatiin nähdä helmisimpukan avaus. Porukkamme kesken järjestettiin arvonta: montako helmeä simpukassa olisi? Voitto tuli vastauksella 27!! Palkintona helmikorvikset. Opimme myös erottamaan aidot helmet muovisista. Ja moni riemastui ostamaankin helmiä, – ihan kuten minä tein jo Gungzhoussa.

Seuraavaksi buddhalaistemppelialueelle. Yksi maailman  arvokkaimmista buddhapatsaista, liki kaksimetrinen valkoinen jadepatsas joka on koristeltua jalokivin, nähtiin. Ei kuvattu, kun ei kerran ollut lupaa. Minua kiinnosti oikeastaan enemmän ihmisten käyttäytyminen buddhan luona kuin varsinainen pysti. Eikä buddhalainen arkkitehtuuri tai koristelumaailma muu minuun kolahda.

Lounaalle. Syötiin kiinalaista. Yllättävää eikö?

Lounaan jälkeen vielä yksi kohde. Shanghain vanha kaupunki. Kun kaiken rakentamisen ja miljoonien asukkaiden kaupunkiin muuttamisen jälkeen Shanghain vanha rakennuskanta on purettu on tänne rakennettu hutongeja (pieniä kiinalaiskortteleita) ja isoja komeita ylimystörakennuksia, siis kopioita vanhasta rakennuskannasta,  ja tuloksena on aikuisten Disneyland, tai sellainen Shanghain Disneyland.

Anyway, lyhyen vierailumme aikana näimme kaikenlaista. Teeseremonia oli ehkä parasta, mutta kyllä mielenkiintoista oli myös lyhyt vierailu Chinese Medisine Centrumissa. Siellä oli vastaanotto, jossa katsottiin käsistä ja päästä  painelemalla, mikä vaivaa. ”Asiakkaat”, vai potilaat istuivat odottamassa vuoroaan, lääkärit tai mitähän lienee olivatkaan, tekivät tutkimuksia ja diagnooseja ja sitten saattoi siirtyä ”apteekin” puolelle, jossa oli tarjolla apuja pääskysenpesistä Ginseng-juureen. (ai niin J.: kapitulissa tilaamasi tuliainen löytyi :)).

Vierailu vanhassa kaupungissa oli päivän viimeinen ”viralllinen ohjelma”. Illansuussa olimme hotellilla, ja kun pienen tauon jälkeen muut suuntasivat rantaan, jokiristeilylle, me olimme eriseuralaisia ja lähdimme omille teillemme. Pieni pyrähdys Huihai-roadilla ja sitten otimme taksin ajatuksena ajella suoraan Ranskan Hallintoalueelle.

Eihän se ihan ongelmitta pelittänyt. Huolimatta siitä, että meillä oli kanji-merkeillä kirjoitettuna osoite, johon olimme menossa, huolimatta siitä, että koetimme näyttää omasta ja taksarin kartasta mihin halusimme, jäimme noin kilometrin, parin päähän tavoitteesta. No tulihan iltalenkki. Eikä taksikyyti juuri mitään maksa = 15 juania, reilut pari euroa koko kyyti.

Jos koko päivän oli muutenkin tuntunut että oltiin jossain ihan muualla kuin Kiinassa (minulle vaikutulema Shanghaista merkillinen sekoitus New Yorkia ja Dubaita), niin Ranskan hallintoalueella viimeistään oli vaikea uskoa olevansa suurkaupungissa Itä Kiinan meren rannalla. Kiertelimme viehättävissä, idyllisissä käsityöläis-, taide-, design-kortteleissa, istahdimme drinksulle ja puoliyhdeksäksi ajelimme taksilla Jin Lu -ravintolaan, jota Bobo ja oma oppaamme oli meille suositellut. Miksi juuri sinne? Se on yksi Shanghain kuuluisimmista rapuravintoloista. Villasaksirapuja halusimme päästä syömään. Ja siinä se sitten oli lautasella. Miten se aukaistaan? Meille molemmille tuli tarjoilija perkaamaan ravun. Ja olihan se hyvää. Ja toki isossa ravussa enemmän syömistä kuin suomalaisissa jokirapureppanoissa.

Söimme lisäksi alkuruoaksi rapugratiinin ja lopuksi muutaman rapu dim sumin ja nautimme pullollisen chileläistä kelpo chardonnayta ja koko lysti oli pikkuisen reilun sata euroa. Ja paikka oli tosiaan fine diningia alusta loppuun.  Once in a lifetime. Hieno makumuisto jäi.