Toissapäiväisen postaukseni jälkeen Koivu kyseli kommentissaan :
Kiinan matka!? Mitä ihmettä, vastahan olit siellä. Onko nyt tarpeen yhtenään trampata R-pellontien ja Kiinan väliä? Sinuna valitsisin uudelleen Firenzen (ja nx10 muuta oman maanosamme kohdetta).
Ei mikään huono kommentti. Hyvä kysymys, ja luulen, että muutama muukin kuviteltu lukijani pohtii samaa kysymystä, joten nostinpa tähän kysymykseen vastaamisen ihan ”päivän sanaksi”.
Kun ryhdyimme (jo viime syksynä) suunnittelemaan tämän syksyn matkaa, oli ensimmäinen ajatus, että kaukomatkalle lähdetään, koska yliopiston syysloman aika ja pituus eivät rajoittaisi matkantekoa. Siis kauas: Etelä-Amerikan monet kohteet kiinnostaisivat, mutta malariat ja muut riskitekijät eivät innostaneet. Ja sitten kolmeviikkoiset matkat tuntuivat jo vähän liian pitkiltä ja kalliiltakin.
Safarille lähtöä mietittiin pitkään. Parin vuoden takainen Etelä-Afrikan matka kun on yksi elämämme vaikuttavimmista kokemuksista.
Sitten bongattiinkin matka Bhutan – Katmandu! Vau, olisihan ylivertaisen hienoa, ja huiputuksiakin voisi olla tiedossa. Mutta matkan 17 paikkaa olivat jo varatut. Yhyy… Minne sitten? Olympialla on matka Peking – Taiwan – Hongkong! Pehtoori ei ole koskaan käynyt Kiinassa, enkä minäkään Pekingissä, sitä paitsi Taiwan kiinnosti kovasti meitä molempia ja minusta (vanhasta siirtomaahistoriantutkijasta :)) Hongkong tuntui kiehtovalle. Myös laajalti kehutun ruokakulttuurinsa puolesta, luonnollisesti. Matka siis varattiin.
Mutta toukokuussa matkatoimistosta soitettiin ja kerrottiin, että reissu ei ole saanut tarpeeksi kiinnostusta, joten sitä ei järjestetä. No hitto. Mihin sitten? Japaniin olisimme sitten halunneet, mutta toukokuussa kovin ajankohtainen tsunami ja Fukusiman voimalaturma veivät matkahaaveet jonnekin muualle. Ajauduimme Kiinaan; ”Kiina pähkinänkuoressa” on paketin nimi. Ja reissu menee näin: Suzhou – Shanghai – Xian – Peking.
Lähtö on tiistaina 18.10. ja paluu lokakuun viimeisenä päivänä. Matkaraporttia on luonnollisesti tulossa. Pysykää loppukuussakin linjoilla; Kiinan kirjeenvaihtajanne raportoi (edellisen matkan postaukset täällä).
Edellisellä Kiinan matkalla olimme tyttären kanssa kaksistaan. Toukokuussa 2008 vietimme melkein kaksi viikkoa Guangzhoussa (Kantonissa) ja Hainanilla. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatka, jossa minulla oli digijärkkäri, ja kyllä minä kuvasinkin! Ruokakuvia: dim sumeja ja pääskysenpesiä ja miljoonakaupungin ja Kaukoidän Hawaijin (Hainanin) vastakohtia. Ja paljon, paljon muuta! (Klik, klik) qǐng 请
Noita kiehtovia Euroopan kohteita – joita Koivukin vinkkasi – olisi niin paljon, ettei mitään määrää. Italia tietysti. Puhuisinkin kohdallani mieluummin Italiassa ”ramppaamisesta” kuin Kiinassa ramppaamisesta. Toinen kerta ei ole vielä ramppaamista. Italiassa olen ollut toistakymmentä kertaa. Se alkaa olla melkein ramppaamista. Italiaanhan voisin aina lähteä. Seuraavaksi Italiassa olisi hulppeaa mennä vaeltelemaan tai vaikka laskettelemaan Madonna di Campodiglioon.
Italian ulkopuolisista kohteista mielessä ja toiveissa on kaksi ylitse muiden: Berliini ja Skotlanti, kieltämättä Irlanti ja Islantikin houkuttavat. Finnairin Plussa-pisteillä Berliinin joulutoreille ja museoihin lähteminen ei ole poissuljettua. Olen jo hotelleja katsellutkin, … Mutta ehkä tyydymme tavallisempaan, ekologisempaan, helpompaan ja levollisempaan ratkaisuun ja menemme joulukuussa mökille… Tai ehkä sittenkin Berliiniin… Jonnekin se veri vetää kuitenkin kun kerran nyt on mahdollisuus. …
(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Minä olisin suositellut teille Perua,joka on upea maa,ja jossa kävin kahdesti vuonna 2005. Malarialääkettähän voi aina ottaa mukaan.Itselleni ei parina Etelä-Amerikan vuotena tullut mitään tauteja ja söin joskus ihan katukeittiöistäkin.
Yaelian, Peru olikin ehkä ykköskohteita, joita mietimme. Monestakin syystä – eikä vähiten historian vuoksi, mutta myös koskapa serkkuni on siellä käynyt ja upean kuvakavaldin lähettänyt. Ja yksi pariskunta joka oli Etelä-Afrikassa kanssamme yhtä aikaa kertoivat Perun matkastaan paljon hyvää. Mutta muistaakseni emme löytäneet Peruun meille aikataulullisesti sopivaa valmismatkaa, emmekä ihan itsekseen halunneet sinne lähteä.
Ehkä sinnekin joskus. Se kyllä kiehtoisi. Sekin.
Förlåt, kära ”RycktUrVind”!
Perustelusi rauhoittivat. Miksi ei vapaan maan vapaa kansalainen saisi matkustaa Kiinaan(kin) vaikka kolmesti (monet matkustavat)?
Tiistai-iltainen kommenttini blogi-infoosi oli spontaani reaktio. Istuin vieras läppäri sylissäni itäsuomalaisesta ruskasta, myöhäissyksyn sienistä ja kansanrunoudesta lumoutuneena, kun äkkäsin Kiina-ilmoituksesi. Ällistykseni purkautui pidäkkeittä.
To be honest, itselläni on vieläkin lunastamatta keväällä 1969 Moskovan Punaisella Torilla annettu lupaus siitä, että jonain päivänä syömme (kurssikaverini kanssa) vielä litistettyä ankkaa Pekingin Taivaallisen Rauhan Aukiolla.
Maistuukohan nyky-Kiinan ankka samalta kuin utopiaksi jäänyt kuvitelmiemme työläismassojen ankka vuosia sitten?
Koivu hyvä, ei mitään anteeksipyydeltävää. Kuten jo sanoin, ei ollenkaan hullumpi ihmettely. Niin hyvä kysymys että sain aiheen postaukseeni…
Perusteluistanikin huomasit, että ei tämä ollut mikään ehdoton valinta meillekään.
PS. “RycktUrVind” – Sinä olet kerrassaan mainio!!
Hei, juuri Kiinan matkanne kautta aikoinaan löysin blogisi. Kiina ei ole helppo maa, mutta antaa ajattelemisen aihetta ja paljon. Innolla odotan matkablogiasi. Sateiset terveiset 🙂
Ni hao, Inkeri! Niinpä, jo Kiinan matkan odottaminen panee miettimään. Olen lueskellut matkaoppaiden lisäksi kaikkea … ja niin: ajattelemisen aihetta on, ja paljon!
Mukava kun joku odottaa juttujani 🙂
Syksyiset terveiset täältäkin!
Sinne Kiinan mekin hieman haikailemme, ehkä. Perukaan ei ole poissuljettu, mutta ensi kuussa olisi taas Sveitsin matka ja pitäisi keksiä joku sivuaskel siihen. Minne, oi minne? Muuten Berliini oli aivan ihana, jotenkin tunsin oloni kotoiseksi siellä ( siis länsipuolella.)