Jätskipäivä? Mitä ihmettä?
Ei tämä ihan ens hätään jätskipäivälle ole vaikuttanut. Herään aamuvarhain. Lenkille en jaksa, tytärkin kömpii aikaisin ylös, ottaa auton lainaan ja lähtee salille. Olen vähän kade, kun en itse viitsi. Ryhdyn tekemään listaa päivän hommista, ja aloittelenkin niitä jo vähän, kun hammaslääkäristä soitetaan ja siirretäänkin se aamupäivän aika iltapäiväksi. No käyhän sekin, kun kerran kotona duunailen.
Minä tyttö se käyn hammaslääkärissä tiuhempaan kuin jotkut pesevät hampaita. Torstainakin taas menen. Ja varmaan koko loppuelämäni joka ikinen viikko!
Soittelen yliopiston tietohallintoon ja kun kerron tuskasta, joka vaivaa kun työsähköposti ei toimi, ihmettelee nörtti-datisti-atk-henkilö, mihinkäs sitä nyt virkavapaalla sähköpostia tarvii?.
– Nii -in, hyvä kysymys, mutta vaikka ja mihin. Yritäppäs, hyvä nettivelho, pliis, nyt vain auttaa.
Ja parin puhelun jälkeen homma korjautui, huh.
Vesitihkua, hammaslääkäriä, sähköpostia, tilastoja ja jotenkin kaikkinensa kovin lokakuista.
Mutta illalla jätskille. Oli Rotissööri-tapahtuma Ylikiimingissä Sortolan jäätelötilalla.
Yhden nuoren naisen rohkea yritys lähteä pyörittämään jäätelötehdasta Ylikiimingissä käytiin paikan päällä toteamassa. Juuri tämän päivän Forum-lehdessä on Sortolasta ja sen Sannasta pitkä juttu, joten en ala toistamaan samaa tarinaa, siis kannattaa lukea linkin takaa.
Nähtiin, miten jätski tehdään, eikä mennyt kuin puolisen tuntia ja valmista tuli. Kuultiin, miten kolmen pienen lapsen äiti ja maitotilallisen vaimo on itselleen yrityksen luonut.
Ja kun kymmenkunta paistinkääntäjää lähtee maitotilalle katsomaan, miten jätskiä tehdään, keskeistä on, että sitä jätksiä myös maistetaan. Ja Sortolan jäätelö on hyvää, täyteläistä, rakenteeltaan samettista. Vaniljajäätelö ei ole valkoista: eihän aitoa vaniljaa käyttäen voi tehdä valkoista, eikä (osin itse separoitu) sopivan rasvainen maito, eikä kunnon kermakaan ole valkoista. Maulla on väri.
Sortolan jätskiä on ostettu jo meillekin useampi paketti (Stockalta, Prismasta) ja saatu oululaisissa ravintoloissa jälkiruoka-annoksissa, mutta eipä ikinä ennen ole syöty näin tuoreena. Hmmm. Jätskipäivä, joko uskotte? 🙂
Sitä paitsi oli mukava nähdä tuttuja, paistinkääntäjiä. Ja saada vastattavaksi hieman hämmennystä aiheuttava kysymyskin … hhmmm.. On mietittävä vastausta. Mietittävä on.