Aamulla takana pakkasyö tähdenlentoineen, kuineen, joista minulla ei mitään tietoa. Paljon levottomia unia, mutta uni syvää, voimaannuttavaa. Ajoissa sitten hereilläkin.
Kädentaitomessut Ouluhallissa olivat hyvä syy lähteä ajoissa liikenteeseen. Ensimmäisten joukossa pääsin ihailemaan kaikkea kaunista ja kätevää, jota naiset (enimmäkseen naisia) olivat myyntiin tehneet. Monena vuonna olen messuilta hakenut (mökille) jotain enemmän tai vähemmän oikeasti tarpeellista, – uunikintaita, pöytäliinoja, ovikransseja, porrasharjoja, saunalyhtyjä. Tänään ei mielessä oikeastaan mitään erityistä, menin vain katselemaan, ihastelemaan… mutta teinpäs oikein elämäni heräteostoksen.
Vähän 😉 tavallista tyyriimmän anorakin lupasin itselleni. Käsinvärjättyä pellavaa, jossa on tuulenpitävä vuori. Ihan citytakki, ei mikään patikkapolun kampe. Ja kuinka rohkea!! väri meitsille. Ei mitään musta-harmaa-tummansininen -linjaa…
Messuilta vielä Hulluille päiville: Hesarin Ruokatorstain resepteistä koottu muhkea keittokirja oli alle puoleen hintaan myynnissä. Se on ollut välillä kokonaan saamattomissa, joten nyt kun se oli myynnissä oli se käytävä hakemassa.
Ja yksi resepti on jo testattu: emmental-leivitetyt broilerfileet maapähkinäkastikkeen kanssa olivat erinomaisen makoisia. Juusto teki broilerfileistä rapsakoita ja kastikkeen täyteläinen maku sopi hyvin yhteen broilerin miedon maun kanssa.
Kirjassa on yli 500 sivua, ja reseptejä joka lähtöön. Nyt kun ei ole enää torstaisin työpaikan Hesaria nautittavana, on tästä hyvä ammentaa. Muistan joskus edellisillä poissa-työpaikalta -elämänvaiheissa yrittäneeni tilata Hesarin kotiin siten, että tulisi vain torstain numerot, mutta ei onnistunut. Lohdullista oli, että tilauspalvelussa kertoivat, etten ollut ainoa, joka oli tällaista kysellyt. No nyt voin lukea kirjaa joka torstai… 🙂
Ja sitten Alessi. Olohuone vaati tätä! Ihan ehdottomasti vaati.
Mitenkö niin vaati?
Yläpuolella on tämä.
Siis ymmärrätte, että oli pakko …
Nyt on taas vuosikausiksi hulluteltu.
Loppupäivä pihalla – nyt on kaikki valmiina, jotta talvi tulkoon. Syksyjen pitäisi lakisääteisesti olla tällaisia: aurinkoisia, kuulaita, kauniita, keltaisia.
Eläköön Design ja Kädentaito!
Tuulestatemmattu ja -tempaamaton päivä tangeerasivat tänään: 2010 Oulun kädentaitomessuilla Vuoden Nuoreksi Kädentaitajaksi nimetty sisareni tytär (kröhöm!) pistäytyi tämän vuotisen tapahtuman päätteeksi luonamme. Hänen disaininsa on kaukana Alessista, mutta tuntuu pitävän perheen (mies, kissa, koira) leivän syrjässä.
Että millaista disainia? Härifrån tvättas:
http://www.laurase.com
Takkihankintasi ei, toden totta, vaikuta jänkhäanorakilta, jos anorakilta ollenkaan. Rva psoni vaatelias värisilmä uskoakseni lepäisi pellavakaunottaresi kretuliinisävyä (bishop’s violet?) tarkkaillessaan.
Olipas mukava kommentti, Koivu. Ainahan sinun ovat, mutta tässä jotain erityislämmittävää.
Sisarentyttäresi ständillä kävin – tänäkin vuonna. Varsin viehättäviä ovat hänen työnsä. Minulla yksi avaimenperä onkin … 🙂
Sinun on rva psosi vietävä Turussa Heebenin putiikkiin. http://www.heeben.fi/
Luulen että kretuliinin (en muistanutkaan noin hauskaa sanaa!!) lisäksi siellä olisi hänelle(kin) paljon mihin viehtyisi.