Harmaata näkyvissä, mutta se ei olekaan negatiivinen juttu.
Julkistimme tänään kirjan, jonka nimi on ”Harmaata näkyvissä”. Se on arkeologien kirja, mutta sattui niin, että minä olin siinä yhtenä toimittajana. Se kun on juhlakirja ystävälleni, arkeologille, opettajallenikin, kollegalle. Mutta ennen kaikkea ystävälleni (te blogin vakioseuraajat tunnette hänet = ½VMP Hangasojalla ja matkaseura Kitzbühelissa, Roomassa, Kataloniassa,) – siis siksikin olin mukana projektissa.
Kirjanteko on ollut yksi toimitustyö, joka täällä Temmatussakin on näkynyt joissakin sivulauseissa. Ja siihen kirjaan sitten kirjoittelin myös artikkelin, jonka senkin työstäminen on täällä ollut sisäänrakennettuna. Mutta nyt homma siis hoideltu. Palaute on vielä tulossa, mutta ohi on. Vuorotteluvapaalainenkin on saanut jotain aikaiseksi. 🙂 Edes harmaata.
Oli niin hienoa, että saimme pidettyä kirjan julkistuksen salassa, kirjan saaja ei tiennyt , – viime metreille asti juttu oli yllätys. Kuinka vaikeaa onkaan ollut pitää suunsa; olla hiljaa Hangasojalla, meillä, Hahnenkamm´lla, Pykeijassa, vappuna…
… mutta me teimme sen. Yllätyksen ja kirjan. Julkistustilaisuus oli aika lämminhenkinen: ”On aika …”
”Tule ylös sieltä kuopasta arkeologi..”, kirjoitti Pentti Saarikoski 45 v sitten. Tähän toiveeseen on syytä yhtyä nyt syysmyrskyjen aikana. Kehoituksen ”..älä kaivele menneitä arkeologi..” suhteen olen eri mieltä PS:n kanssa. Kukapa menneitä kaivelisi ellei arkeologi.
Teillä humandereilla on hieno tapa muistaa kollegojanne. Omasta kirjahyllystäni löytyy juhlakirjoja vain hengen viljelyn saralta: ”Ambrosius” (60 v 10.8.2005), ”Kainuu – Rajamaa” (i. Pentti Hakkarainen 60 v 30.8.2006), ja klassisen tabula gratulatoria -osion sisältävä ”Valamon juhlakirja, 800 vuotta luostariperinnettä Karjalassa” (1977).
Puuttuuko juhlakirjatraditio esim. luonnontieteistä, vai onko sellaisten toteutuminen vain vähäisempää ja potentiaaliset toteuttajat laiskoja?
Kuopasta ylös juhlaansa tullut arkeologimme on varmasti juhlansa ja kirjansa ansainnut. Grātulātiō!
Humandereilla ja varsinkin historioitsijoilla ja arkeologeilla juhlakirjatraditio tosiaan on vahva. Ja nyt kun suuret ikäluokat ovat täyttelemässä kuuskymppisiä ja/tai eläköitymässä tuntuu, että joka kuukausi jostakin yliopistosta tulee kutsu Tabula gratulatoriaan. Onhan nämä hyvä keino myös tutkimuksen julkistamiseen…
Ja juhlat on mukavia. Eilen sitten illalla vielä pienellä piirillä juhlistettiin Harmaata.