Aamukahdeksalta merenrannassa kylmä. Koleaa. Enemmän harmaansävyjä kuin vihreää. iPodissa vain melankolisia Suomi-rockin kappaleita, missä on kesäinen soundi??
On syyskuun ensimmäinen. On vuoden kiireisimmän kuukauden aika ja alku. Yleensä kiireisimmän. Mitä nyt? Miltä tuleva syyskuu näyttää? Paremmalta kuin ennen iltapäivän kokousta. Kaksi minulle vaikeaa asiaa yhdistettiin yhdeksi mukavasti aika haastavaksi asiaksi. Tasan puoli vuotta ja projekti pitäisi olla pulkassa. Mutta voisi tämä töitä vuorotellen, vuorotellen töitä näyttää pahemmaltakin. Pitää vain kääriä hihat, laittaa hanskat (uunikintaat, hih!) käteen ja hoidella edestä pois. Paras työ tehty työ. Siihen pyritään.
Lounaskokous sujui levollisesti ja kuitenkin paljon aikaan saaden, miksei tällaisia ole ennen järjestetty. Oli mukava tehdä kollegoille vähän erilainen päivä. Oli mukava kokata vähän enemmän – tuntuu että en ole saanut pitkään aikaan laittaa kunnolla ruokaa kun nuoret kavereineen ovat olleet pois. Nyt sain kokeilla uusia reseptejä (koekeittiö lauantain kalaaseja varten) eikä oppiaineen miehillä ollut mitään maistajiksi suostumista vastaan. Annoin itseni ymmärtää että pitivät. Ja jälkkäri oli minustakin kelpo juttu. Laitan sitä lauantaina ja sunnuntaina, ensi viikolla kirjailen reseptin tänne…
