11,5 km marssi täysvarustuksessa (25–30 kiloa selässä), ja 1850 kcal takana, olo melko fresh 🙂 Niin ja aikaa taukoineen semmonen pikkusen reilu 3 h.
Ei, ei tämä ole meidän patikointiraportti tältä päivältä, vaan poika lähetti viestin juuri kun meidänkin ”marssi” alkoi olla ohi. Ei saatu lähettää noin hienosta suorituksesta paluuviestiä. Mutta kelpo kierros meilläkin oli.
Kunhan aamusella olin omantunnon rauhoittamiseksi tarpeeksi ”ahertanut” lähdimme ulos.
Reitti kulki Kiilopään juurelta kohti Ahopäätä, ja sieltä takaisin, vajaa 7 km ja pari tuntia (yli 100 kuvaa veivät aikaa :)).
Kovassa myötäisessä nousu, vain kurujen pohjalla vähän tyvenempää.
Eikä tällä reitillä sellaista trafiikkia kuin eilen, jolloin patikkapolun alku oli keskeltä Saariselän keskustaa. Vaikka kyllä tänäänkin monta kulkijaa oli reitillä.
Sesonki täällä on. Eikä ihme.
Lappi kauneimmillaan. Tai onhan se huhtikuussakin, ja elokuussa on puolensa, saatikka kaamosajalla… Milloinpa ei?
Tänään ei niin lämmintä (+ 16 C) kuin eilen (+20 C), mutta happea, hiljaisuutta, liikkumista, kaunista, karua, pieneksi taas itsensä tunsi.
Kovasti yritin ottaa kauniita kuvia riekonmarjoista…
Ja paljon muusta. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)
Riekko vai kiiruna?
Patikoinnin jälkeen kaupan kautta mökille.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että pehtoori ne sembrat istutti. Olihan minun sitten ne ikkunat pestävä. Tasapeli ? 🙂
No mutta hyvä päivä. Hyvä päivä Lapissa.
Parahin Huiputtaja!
Tahti uusimmalla huiputusperiodillanne on näemmä varsin kiivas: huippu/pv. Vaikka loppuviikkonne menisi pirttipäivien merkeissä, olisitte jo tehneet 0,286 huiputusta viikon jok´ikinen päivä. Wau! Millaisesta luonnonvarasta on oikein kysymys? Onko mahdollista, että huiput jonakin päivänä ehtyvät jolloin huiputuskin loppuu?
Riekko vai kiiruna? Riekko. Kiirunan väritys on harmaasävyinen, punaruskea puuttuu. Miten sait linnun pysymään paikallaan?
Kysyy nimimerkki ”Etelän vares”
Huomenta Koivu!
Nuo on olleet kuitenkin aika pieniä huiputuksia. Ja sillä lailla helppoja, että ne ovat lähteneet tästä ihan läheltä. Ei ole tarvinnut ajaa Inariin tai Vuotsoon, että päästäisiin tunturin juurelle.
Mutta nyt ollaan kyllä lähitunturit, joihin on merkityt reitit aika tarkasti, jo patikoitu. On vain ryhdyttävä kiertämään uudelleen. Kuten jo Kaunispäätä, Iisakkipäätä ja Kiilopäätä on huiputettukin moniaita kertoja.
Loppuviikoksi lienee ohjelmassa yksi huiputus, mutta myös Jäämeri! Tänään pyöräilyä, viikonlopuksi vähän leivontaa, siivoilua, sienten etsintää, saapuville ystäville Tuulentuvan yms. järkkäämistä, jäkälän keräämistä.
Miten sain linnun pysymään paikallaan? – PAIKKA!
Eikun se (ne, niitä oli neljä) vain istui paikoillaan ja kukerteli vaikka pitkospuut menivät ihan vierestä.
Hypätkääpä Jäämeren rannalla Hurtigrutenin kyytiin vaikkapa yksi kylänväli, esim. Berlevågista Vårdöhön (Vuoreija). Tai toisinpäin, tai Kirkenesistä (Kirkkoniemestä) Vårdöhön. Nuo välit kestävät noin 4 tuntia ja ovat tosi hienoja välejä. Kaikkiin reitin laivoihin ei saa autoa, kun ovat niin pieniä. Mutta netistähän asia selviää.
Taije, kuulostaa kiinnostavalta ja kiehtovalta, mutta ei nyt tällä kertaa onnistu. Me mennään sellaiselle valmisreissulle. Siis bussiretki, Sevettijärvi, Pykeija, Neiden, Varangin vuonon rantaa. SUnnuntaina kertonen mimmoista oli…