Sotilasvalatilaisuudessa

Kuopion pataljoonan ensimmäisen erillisen autokomppanian alokas TS on tänään nimitetty autosotamieheksi.

Valatilaisuus Kajaanissa alkoi ennen puolta päivää.

Tunnista Tomppa!

(kuvat suurenevat klikkaamalla) 

Voi poikani jos tietäisit, kuinka näytätkään papaltasi hänen nuoruuden kuvissaan baretti päässä? Voi kuinka tietäisitkään, kuinka muistan isäsi tulevan valalomalle harmaissaan…?

Mutta ei vain historian havinaa, vaan oli hieno tilaisuus, once-in-a-lifetime (sarjassa ´tarhaanmeno-ekaluokan kevään suvivirsi-rippijuhlat-vanhojen tanssit-penkkarit-lakkiaiset´ -näitä vanhemmille(kin) tärkeitä riittejä). Kajaanin kauniissa lauantaisäässä meitä oli varmaan 3000 – 4000 vanhempaa, tyttö- (ja poika)ystävää, sisarusta ja isovanhempaa ympäri Pohjois-Suomea, Savoa ja Pohjanmaata katsomassa kun nuoret miehet valansa vannoivat. Kun marssivat, kun asennossa seisoivat, kun ohimarssin suorittivat.

Ja silti minä en itke… Otan kuvia, vaihtelen objektiiveja, touhuan kovasti, enkä anna sotilassoittokunnan musiikin ollenkaan vaikuttaa vireystilaani, Jääkärin marssi ei juurikaan aiheuta mitään kylmiä väreitä, ja mikä ihme oli se ”välisoitto”, tosi  hyvälle kuulosti, minähän en mikään sotilasmenojen ihannoija ole,  — paitsi että nuoret miehet – oma siellä muiden joukossa – marssimassa, järjestys, marssimusiikki… Ei voi mitään, mutta kyllä minä tämän päivän kauan muistan.

Reilun tunnin tilaisuuden jälkeen sotilaat kävivät luovuttamssa aseensa, hakivat lomakassinsa ja sitten mentiin porukalla kenttälounaalle: hernesoppaa ja vanikkaa.

Lähdettiin kolmistaan (J. töissä joten ei päässyt mukaan 🙁 ) ajelemaan kohti Oulua. Flunssainen autosotamies puhua pulputti koko matkan …  Eniten tuntui haittaavan väsy, – ja se ettei saa syödä rauhassa. Ja aamuja enää 328.

Muutama kuva lisää tuolla: klik