Saaristolaisleipää

Saaristolaisleipä kuuluu jouluun, ja Etelä-Suomen rannikkokaupunkeihin. Sitä on ostettu – aika hyvään hintaan – joulumyyjäisistä, Turun kauppahallista tai Tammisaaren Knipanilta. Koskaan ei ole tullut mieleen leipoa sitä itse. Ei vaikka leivässä on minusta jotain ”pyhää” (hiiteen karppaaminen meidän perheestä!, ei sovi meille), leivän vieminen kylään on minusta mukavaa ja leivän saaminen tuntuu hyvälle;  sellainen itse leivottu leipä on lahja, jossa on sydän mukana.

Viime viikonlopun jälkeen ja ennen ensi viikonlopun kalaaseja etsiskelin reseptiä ajatuksella ”osaisinkohan”, ”onnistuisikohan”  – – Ja Anna Lehtosen ihanasta Aamiainen. Nautiskelijan ateria (joka on muutoinkin ehkä viime vuoden innoittavin ja ihanin keittokirja) luin

Voisi kuvitella että tällaisen luksusleivän tekeminen olisi vaikeaa – mutta jaan salaisuuden kanssanne: se on hämmästyttävän helppoa ja vaivatonta.

Nyt minä jaan saman salaisuuden: niin se on. Tein taikinaa siinä ohessa kun mökkinaapuri piipahti täällä kotosalla historia-projektimme tiimoilta.  Eikä tarvinnut taikinan teon jälkeen jäädä odottelemaan, vaan pistin vuoat saman tien uuniin. Siis ei tarvitse nostattaa, ei vaivata, ei mitään. Tee taikina ja paista. Hulvattoman helppoa ja hyviä tuli leivistä (taikinasta yhteensä kolme leipää). Pelkkä suolainen voi riittää, mutta siikatartar tai graavilohi tekevät leivästä gourmettia.

Ja sitten se resepti

1 l piimää
3 dl kaljamaltaita
3 dl siirappia
3 dl karkeita ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
1 l karkeita vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
1 pkt hiivaa

Lämmitä siirappi, ja lisää se piimän joukkoon. Murenna hiiva haaleaan seokseen. Lisää maltaat ja anna turvota puolisen tuntia.
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Lisää kaikki loput aineet sekoittaen kauhalla tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina kahteen tai kolmeen pitkulaiseen kertakäyttöalumiinivuokaan (leivinpaperilla vuoraaminen helpottaa irrottamista).

Paista ensin tunti, ja laske sitten uunin lämpö sataan asteeseen, peitä vuoat foliolla ja anna olla uunissa vielä toinen tunti

Saaristolaisleipähän on siitä mukavaa, että se on makoisaa vielä viikonkin päästä.  Niin että ensi viikonlopun juhlissa tarjoan vanhaa leipää 🙂