Vielä ei ihan automaattisesti suju maanantaiaamuna kotiin jääminen.

Ei varsinaisesti huono omatunto, mutta kyllä melkoisena duracellina olen päivän pyörinyt, että oloni levolliseksi sain.

Olisikin äärimmäisen hyvin passannut, jotta autosotamies olisi tullut tänäänkin syömään, mutta eipä sitten jaksanut tulla, – ja varmaan halusi nuorikkonsa kanssa olla kaksin. Eilen sentään oli kotona, kuumeesta huolimatta. Ja kertoili inttijuttuja. Kuuntelin ja mietin kuinka pitkälle viety lyhennysten kieli armeijassa onkaan: lämärit (lääkintämiehet) ja peset olivat veksissä ja movella ja ryynäsivät ja tetsasivat. Monta kertaa piti kysyä käännöstä ja eniten puheessaan vilahtelivat peset? Tiedättekö mikäs se on? Pesemies? Se ei ole mikään pesemies kuten minä koko ajan kuulin, vaan se onkin BEE-CEE-EE-mies elikkäs BCE-ajokortin/rekkakortin armeijassa hankkivat autokomppanian sotilaat ovat bee-cee-ee -miehiä. Ja sitten sellaisen armeijasanaston muutoksen hoksin, että pehtoorin aikana lomilla aina ”elvyttiin”, muutaman vuoden pehtoorin jälkeen intin käynyt veljeni ”levytti” ja nyt poika ”ottaa lepiä”. Vuodessa ehdin varmaan oppia vielä paljon lisää.

Aamukammat ovat ikiaikaisia sotapoikien juttuja, sellaisesta olen kuullut ja sellaisen nähnyt, mutta on siitäkin tietotekniikkaversio luonnollisesti kehitelty.  Niinpä minullakin on nyt tässä koneessani bookmarkki, kirjanmerkki Aamukasa-sivulle.  Joka aamu kasassa on yksi palikka vähemmän. Sikäli jännä, että minulla on suunnilleen saman verran aamuja vuorotteluvapaata jäljellä kuin pojalla inttiaamuja… Voimme seurailla samaa aamukasaa. Kasan aamuja voi hiirellä kahdesti klikkaamalla räjäytellä ja hiirtä vetämällä palikoita siirrellä. Siinäpä me sitten äiti-poika -laatuaikaa eilen ehtoolla yhdessä viettelimme 🙂

Kunnes sitten meidän pesemieheksi haluavan yskää ja tukkoista oloa aikamme kuunneltuamme passitimme pojan lääkäriin: nielu- ja keuhkoputkentulehdus.  Kuten kuulemma suunnilleen koko komppanialla.

Äsken juuri kävi heippaamassa ja lähti kohti Kajaania, valalomalta kun on kuitenkin – vaikka kipeänä – palattava.

Jokainen kommentti on ilo!