Paluu Ouluun, arkeenkinko? Nyt on edessä vuorotteluvapaalaisen arki. Joku roti tähän elämänmenoon on tietty nytkin järjestettävä, ja uudenlaista elämänmenoa opeteltava.
Joitakin projekteja on vielä hoideltava. Pari kirjaprojektiakin vaativat varmasti ihan rutkasti koneella, arkistossa ja meetingeissä istumista, mutta eihän tästä tavanomaista elokuuta tule, ei tavanomaista syyslukukautta tule.
Itselleni lukujärjestystä koettelin tässä laatia, tekemisiä pistää järjestykseen, ja sähköposteja ensi viikon tapaamisia varten lähettelin ja siinä hoksasin, että sellainenkin juttu kuin sähköpostin lopussa oleva automaattinen ”virallinen allekirjoitus”, joka on töissä yhteys- ja nimeketietoineen oltava, on nyt muutettava.
FT, yliopistonlehtori on tulevana vuonna jotensakin ihan se ja sama, mutta mitä siis laittaisin, jos ylipäätään jotakin sähköpostien automaattiallekirjoitukseksi haluaisin laittaa ?
FT = fiilistelijä toimettomana? vai FT = fiksusti tauolla? Päätoiminen patikoija, taidehistorian tankkaaja, valokuvaukseen villiintynyt, tietokoneeseen takertunut, ruokareissaaja, … ? Oisko ehdotuksia? Tuulestatemmattu? Tai kuten tänään itse kirjoitin TuulestaJemmattu! Silloin kun on mökillä (Myötätuuli on siis mökin nimi), voisin olla TuuleenJemmattu! Heh!
Silloin kun väittelin olivat miehen työpaikalla pohtineet, että mikäs hän nyt on arvoltaan kun vaimo on tohtori. Vielä silloin kun Suomessa tohtorit olivat pääsiasiassa vain miehiä, puolisot olivat tohtorinnoja, mutta eipä se enää tasa-arvoistuvassa yhteiskunnassa oikein pelitä. Eikä oikein sekään, kun minusta tuli Paistinkääntäjien ritari, että miestä olisi alettu puhutella ritarinnaksi. Mutta entäs jos minä olisinkin ensi vuoden pehtorinna? En taida haluta…
Taidan tyytyä vain heittämään oppiarvot ja nimekkeet syrjään. Ihan vaan ittekseni lähettelen sähköposteja. Enkä mistään pestistä.
Mutta tämän blogin ”asialistaan”, kategorioihin (tuossa oikealla lista), taidan lisätä uuden ”Vuorotteluvapaa”-aiheen… Jotenkin on sellainen kutku, että tähän asiaan palaan vielä. Toivottavasti en kyllästyttämiseen asti. Mutta huomiseen!
Sanoinko minä jo, että pohjoisessa olivat kanervat kukassa. Olivat ne. Ihania olivat.
Kokonaisia peittoja tuntureiden rinteillä.
Niiden kuvista voisin teetättää vaikka canvas-taulun…
Tervetuloa takaisin Ouluun, jonne on luvattu koko viikoksi sadetta, joten sisähommissa on hyvä olla! Panin muuten merkille, että menneelllä viikolla et riutunut ikävästä jälkikasvuun!
Ja entä jos olisitkin pehtorska? Myös tällä päättellä muodostetaan suomalaisia arvonimiä!
Huomenta Taije, hyvin näyttää satavan. 🙂 Puutarhalle tekee hyvää! MInun ”pikku Toscanani” (auringonkukkaruukkupuutarhani) on vähän kärsinyt viime viikolla, mutta joskopa se nyt sais tarpeeksi vettä.
Tarkasti olet höpinöitäni lukenut kun nuorten ikävöinnin puutteen olet hoksinut. Mutta se varmasti pitää paikkansa että hiljalleen alkaa tottua siihen, että eivät ole aina läsnä ja liki. Ja sellainenkinhan juttu se on, että ei täällä Temmatussa tule läheskään aina, likikään aina, sanottua sitä, mikä on edes päällimmäisenä mielessä. Viime viikkoinakin iso huoli taustalla koko ajan.
Pehtorska? Periaatteessa joo, mutta se kuulostaa kovin paljon emännältä. Ja sitähän minä en oikein suvaitse. Siispä jos minä olen vain ihan ilman mitään nimikkeitä ja titteleitä. Nyt taidan heittää hetkeksi tutkijavaiheen päälle. Mukavaa viikkoa sinullekin…