Aamu aurinkoinen Naantalissa. Päivitänkö blogia, kirjoitanko eilisen loppuun, osa tekstistä kun on jäänyt yöllä tallentamatta? Lähdetäänkö lenkille? Aamiainen?
Asuimme Naantalissa paikallisen Matkailutoimiston välittämässä ”Lintulassa”, jossa on pieniä huoneistoja, ”hellahuoneita” puolenkymmentä. Meidän 3-hengen yksiö oli nimeltään Naakka.
Erinomaisen mukava yösija. Ei kartano, mutta ei todellakaan mikään tylsä ketjuhotelli.
Päätämme lähteä kävelylle Naantalin venesatamaan, etsimään aamiaista. Elokuun aamu oli kaunis, meri kuin sulaa lyijyä, ei monta ihmistä liikkeellä. Tuntuu kuin ulkomailla olisimme. Epätodellista. Ei melkein yhtään muista, että voisi maailmassa olla jotain huolia.
Kirkko on remontissa, joten menemme vain kirkkotarhaan. Kaunein hautausmaa, mitä olen nähnyt. Varmasti kaunein. Paljon mielenkiintoista, ja kyllä, Koivu (ks. kommentti), kyllä me se fru Koivun esiäidin hautakivikin löydettiin.
Ja Trappin edessäkin piipahdettiin, mutta Cafe Amanda oli se, joka oli auki ja se oli se, jonka terassille menimme aamiaiselle ja tekstailemaan/soittelemaan kotijoukoille….
Naantalista ajelimme Turkkuseen. Kävimme ilmoittautumassa Rotissööri-kapituliin ja samalla pikainen tutustuminen ruokahistoria-näyttelyyn, johon tulen varmasti palaamaan. Nämäkin siellä olivat! Maitopussit! Muistatteko? Huh!
Sitten majoittuminen ja vähän ostoksia (kutsukortit kalaaseihin, Suomen maantiekartasto, kauppahallista arvontaylläri, … kauppahalli oli taas niin herkullinen, niin hyvä) ja sitten kävelimme aurinkoisessa, liki helteisessä perjantaissa kohti Pinellaa. Tapasimme vanhat tutut. Olihan mukava. Toiset ihmiset vaan ovat aina sellaisia samalla aaltopituudella olevia, vuosienkin jälkeen voi jatkaa siitä missä oltiin viimeksi. Eikä ikäero tai elämäntilanteen ero ole este leppoisalle yhdessäololle. Kevyttä lounasta. Ja edelleen fiilis ”ollaan ulkomailla”.
Sitten hopusti hotelliin. Tukan pesu, pieni huilaus. Ja kuudelta bussi kohti Naantalia. Kaivohuoneella ”Diner Amical”. Jouduimme/pääsimme jyväskyläläisten pöytään. Aina on ilo tavata uusia ihmisiä. Tässä porukassa Italia tuntui oleva se suurin yhteinen nimittäjä. Eikä vain italialainen ruoka vaan Italia yleensä, kaikkinensa.
Ruoka? Hyvää, erinomaista. Pääruoka (karitsaa) oli minulle pettymys (ylikypsä, kuiva); mutta jotain uutta ja paljon opittavaaa oli dinerillä. Maa-artisokkavaahto oli samettista tai vieläkin hienompaa. Mouhijärven Vilho-juusto oli ylivertaisen hyvää. … Tapasimme tuttuja Tampereelta ja Kauniaisista… ja ystävät Helsingistä. Ruokapuhetta ja kaikenmoista… hieno ilta.
Huomenna jatkuu.
___________________________________________________________
J. Karjalainen, On kaikki niinkuin ennenkin
Oli aika kuuma kesä tää
Nyt on jo vähän viileempää
Tulee paljon omenaa
Kohta mehua taas saa
On kaikki niin kuin ennenkin
Vielä lienee lammet paikoillaan
Täytys vissiin lähtä katsomaan
Yhden vanhan virvelin
Aamulla mä putsasin
On kaikki niin kuin ennenkin
Eräs leikkii traktoreillaan
Se tykkää niistä aina vaan
Minä laulujani teen
Putoo riimit paikoilleen
On kaikki niin kuin ennenkin
Keväällä jälleen lähdetään
Tämä Suomi kiertämään
Ehkä mennään Turkkuseen
Kaadetaan viinaa kurkkuseen
On kaikki niin kuin ennenkin
Mä tykkään tästä juuri näin
Soitella kanssa ystäväin
San Francisco kuuskytyhdeksän
Äkkiä kaiken ymmärrän
On kaikki niin kuin ennenkin
Pilvet on kuin laivoja
Ne taivaanrannassa odottaa
Kerran kotiin minut vie
Tämä röpelöinen tie
On kaikki niin kuin ennenkin
Lasissa viini vähenee
Vaikka pyydän älä mee
No vielä toiset ostetaan
Sulle malja nostetaan
On kaikki niin kuin ennenkin
Ihanat kuvat! Naantali on hurmaava paikka.
Ja täällä meilläpäin on edelleenkin myös maitopusseja maitokartonkien lisäksi.Ovat vähän halvempia…
Yaelian – pitkästä aikaa! Naantali on tosiaan viehättävä, kuulimme että ei kylläkään talvella. Ihana siellä oli käydä.
Maitopusseja vielä jossain? Uskomatonta. Muistanpa etteivät olleet ihan maailman kätevämpiä tai luotettavimpia…
Teidän herkkusuisuutenne,
kaino hymy alkoi oitis karehtia fru Koivun kasvoilla, kun välitin hänelle tiedon visiitistänne hänen esiäitinsä hautapaadelle. Voinemme palata eräisiin mikrohistoriallisiin Nådendaldetaljeihin (esim. JGL) tuonnempana.
Jatkuu huomenna! Montako päivää aiotte paistejanne käännellä ja (pilalle?) hemmoteltuja makusilmujanne stimuloida?
Makusilmujen hemmottelu hiipuu kyllä vähitellen. Ehkä tässä kotimatkalla vielä piipahdamme Kalajoella kilpipaikassa tapaamassa tuttuja ja vielä hieman venyttämässä vatsojamme. 🙂