Ajettuamme läpi sateisen Pohjois-Pohjanmaan olimme aamupäivällä Kokkolassa. Ja kävimme vanhassa kaupungissa olevassa viehättävässä Olivette-kaupassa. Suosittelen. Johan sieltä espressoa, pastaa, viinietikkaa mukaan lähti. Eikä siellä käyty ihan vain herkkujen tähden (vrt. Keittiöelämää Tampereella ja …. Gastreija Oulussa?). Kokkolan jälkeen sää kirkastui, ajelimme kovin hiljaista rantatietä.
Kristiinankaupungissa oli tarkoitus mennä (Taijen suosittelemaan) Pavikseen, kesäravintola venesatamassa, mutta mokoma oli kiinni. Ei enää ole sesonki. Niinpä sitten palasimme pikkukaupungin, nimenomaan puutalokaupungin keskustaan ja menimme torinreunalla olleeseen vinkel-lounaspaikkaan. Viehättävää pikkukaupungin idylliä siinäkin. Ja lähiruokaa siis suosittiin. Pari suolaista, pari makeaa piirakkaa vitriinissä, luomumehua, Laitilan virvokkeita. Samassa kiinteistössä myös lahja- ja sisustustilpehööriä myynnissä.
Kristiinankaupungista kohti Raumaa, jossa olimme vähän ennen viittä, mikä tarkoitti sitä, että vanhan Rauman melkein kaikki ihanat pikkuputiikit, museot, galleriat olivat kiinni tai sulkemassa ovensa. Meille pelkkää säästöä?
Kuvasin ihan hurjan paljon. Vanha, kauniisti ja pieteetillä kunnostettu tai paremmin kunnossa pidetty Rauma on ehdottomasti vierailun väärti. Ja sääkin vielä suosi. Laittelen kuvia kuvasivulle jahka täältä kotiudumme.
Kävelimme ristiinrastiin, löysimme huomisen purjehdusretkemme isäntäparin tuliaisen tärkeän osan. Ja sitten oli pari tuntisen jälkeen ryhdyttävä etsimään ruokapaikkaa, mikä ei ollutkaan ihan helppo juttu, oli uskottava, että sesonki on ohi. Liki kaikki paikat kiinni. Saimme kuitenkin vähän syödäksemme, minkä jälkeen ajelimme Eurajoelle.
Ja nyt: täällä olemme!! Vuojoen kartanon vierastalossa. Kelpaa. Huoneemme on oikeassa reunassa näkyvän sivurakennuksen ulko-oven vasemmalla puolen. Kartanoon emme ole vielä päässeet, oli jo suljettu kun tulimme, mutta miljöö kaikkinensa hieno.
Vielä 10 vuotta sitten vanhainkotina ollut kartanon päärakennus, joka on Engelin käsialaa (mikä kyllä näkyy: uusklassismin kouluesimerkki?), on valmistunut 1836 ja nämä molemmat sivurakennukset, flyygelit, ovat saman ikäisiä. Säätiön omistuksessa oleva kartano on restauroitu EU-rahalla, ja toimintaa ja näyttelyä tuntuu olevan jos jonkinlaista. Mitä sitten maksaa yöpyminen täällä? Ihan saman verran kuin Holiday Innissä Hesan keskustassa.
Aivan, eihän täällä ole irkkupubia aulassa, ei mitään trendikkäitä putiikkeja lähikaduilla tai metropolin melua taustalla, eikä lähitienoollakaan oikeastaan muuta kuin lounaissuomalaista peltomaisemaa ja isoja maataloja, mutta nyt tämä on huippu. Huomenna saaristoon.
