Aamun sakea, tiivis, kylmä, liki märkä sumu oli melkein pelottava. Se, sekä frisbeegolfin SM-kisojen (lehtikuvassa näkyy sumu vielä päivälläkin) takia vakkarilenkkireittini osittainen sulkeminen, olivat loistava syy sallia lenkin väliin jättäminen. Yleensä noiden frisbeegolfareiden sekaan mahtuu ihan hyvin, mutta kisojen aikana ei. Mistä siis olin oikeastaan ihan iloinen tänään.
Ensi viikon puhujamatkaa varten tein sitten esitelmää. Kyllähän se tahmasta puuhaa on ollut. Ei mitään lumoutunutta luomisenriemua tai kansanvalistajan intoa ja paloa tehdä tutkimustaan tiettäväksi. Joskus on, tänään ei.
Esitelmän kuvitusta varten selailin valtaisaa kuva-arkistoani ja kuinkas ollakkaan eksyin myös perhekuvien puolelle. Ja tämä on nyt jaettava. Tytär on kuumeessa ja kuvan oton jälkeisenä päivänä myös veljensä. Eikä tämä kuva (klikkaamalla suurenee) sitten taas yhtään lievittänyt ikävääni. Mutta …
Tytär, joka huomenna lähtee naapurinpojan (kulkee myös nimellä ottopoika) kanssa Hangasojalle, tuli syömään ja autoa lainaamaan, joten sain hyvän syyn värkkäillä keittiössä tunnin jos toisenkin. Eilen hallista löysin kotimaisia ihania kanttarelleja, ja pehtoorille savustettavaksi pari nieriää, jälkkäriksi sekoittelin kevyehköä mustikkaherkkua, joten juhlaruokaa meillä.
Aivan ihana kuva;)
Eikös vain!