Perjantai – Wilder Kaiser
Siirrymme taxeilla Ellmaun kylän yläpuolelle, Wochenbrunneralmille. Täältä tiukahko nousu Gruttenhüttelle nauttimaan suussa sulava punaviinimarjapiiras ja kupponen kaffetta. Lounaalle saavumme Niederalmille, josta reitti Riedelhütten kautta Ellmaun kylään. Vaellusaika noin 6 t.
Punaviinimarjapiiras jätettiin väliin, ja lounaskin kovin vaatimaton, mutta tiukahko (aika lievä ilmaus etten sanoisi) nousu Gruttenhüttelle tehtiin, ja Riedelhütten pihalla käytiin välipalalla, kuvaamassa kotieläimiä, hiukan palelemassa ja sitten lasku oikeastaan aika suomalaisen näköisen metsän läpi Ellmaun kylään.
__________________________
Aamulla sää vaikutti surkealta. ”Etanan latana näytä sarves onko huomenna pouta” … Ja sehän näytti. Tänään Wilder Kaiser vuoristo oli pilvessä, koko sen ajan kun me sinne nousimme, siellä olimme ja sieltä laskeuduimme, mutta (14 km näytti askelmittari) tuntui vaelluspaketin helpoimmalta päivältä. Meitä oli tänään 16 vaeltamassa.
Eikä valittamista. Ylämäet on rankkoja, alamäessä polvi oireilee, mutta who cares! Patikointi on maistunut.
Tiukimmassa nousussa kamera ei ollut esillä, valitettavasti. Porukka höpötteli, patikoi. Tauoilla nautittiin Radlania, olutta, Spitseriä, tuoremehua, ja Appfelstrudelia ja sauerkrautia. Kuka mitäkin makunsa mukaan.
Metsässä oli kanttarelleja, vattuja ja PALJON mustikoita. Korkeissa varvuissa, poimijaystävällisissä korkeuksissa hyviä mustikkamättäitä paljon. Wilder Kaiserien jylhät vuoret jäivät oikeastaan näkemättä, vaikka nilllä vaeltelimmekin. Siinä puolentoista kilometrin korkeudessa oltiin.
Ellmaun kylän golfkentän taustalla Wilder Kaiser-vuoret.
Ellmaussa After hike, jossa kirjallisuus, matkat ja jättimäiset jätskiannokset teemoina.
Hotellissa niin aikaisin, että tuntui kuin tosiaan olisi perjantai: karattu töistä etuajassa. 🙂 ´
Tänään taas hotellin illalliselle. Nyt on kyllä jo nälkäkin.
______________
Lisäystä … Jotain ihan muuta kuin vuoria. Harrikoidenkin kuvat suurenevat klikkaamalla.
Illallisen jälkeen lähdimme vielä pehtoorin kanssa kävelylle, K & M jo vetäytyivät yöpuulle, mutta me vedimme vaelluskengät jalkaan ja kuoritakit päälle ja lähdimme kylille. Kitzbühelin kaunis alppikaupunki on tänä viikonloppuna Harley Davidson -moottopyörien kokoontumisajojen kohteena, joten kaupungissa on kymmeniä, satojakin? toinen toistaan hienommin tuunattuja motskareita.
Keskustan pääkatu oli täynnä kaikenmaailman telttaa ja lavaa, mutta lämpimässä illassa, joskin aika ajoin tihkusateisessa, oli mukava tepastella (muutama kilometri vielä lisää päivän saldoon, ja illallinen vähän laskeutui ;)).
Sisko voi kertoa: on viikonloput viikonloppuja ja arki arkea. Ja lomaa voi saada vaikka sellaisesta, kun jokin mukava homma on tehty.
Kiitokset tästä tiedosta. Tänäänkin asiasta on ollut puhetta, ja kyllähän minulla tekemistä riittää. Mukavaa ja ei niin mukavaa. Ja tekemistähän sitä on oltava – kuten tietänet.
Nyt on se mukava vaihe menossa. 😉 Viikonloppua sinne.