Tässä päivässä tummia sävyjä. Tapahtumat Norjassa saaneet palan kurkkuun, omia nuoria tekisi mieli halailla … halailla ja paapoa kuin pieniä lapsia… Onneksi ovat olleet kotikotona käymässä, pulputtamassa, puhumassa, syömässä. Olleet olemassa.
Tarjosin jälkkäriksi sitruunapiirakkaa, selkeästi on nyt joku sitruunavaihe menossa. Tuntuu että sitä on etu-, pää- ja jälkiruoissa. Juomissa ja koristeenakin. Hyvää oli tämäkin; taas Välimäen Ruokaa Ranskasta -kirjan reseptiikkaa. Sitruuna ja tumma suklaa rulettavat ihan ylivertaisesti.
Hyvin sopivat yhteen myös tämä eilisen juhlinnan jälkeinen pienoinen uuvahdus, ukkoskuurojen jälkeen jatkuva sateen tihuutus, Donna Leonin uusi dekkari, jonka aloittamista olen pihtaillut näin myöhäiseen kesään, ruoalta jäänyt lasillinen erinomaista argentiinalaista syrahia ja yhä vain jatkuva loma. Vetäydyn takavasemmalle, lähden lukemaan…