Pyykit (merkillisen paljon hikisiä urheilukamppeita),
– puutarha (vain yksi kukkapurkki on tuhon oma, muutoin tytär saanut kaiken säilymään hengissä. Kastelua, kitkemistä, leikkaamista, siistimistä siis riitti),
– pankki (= laskut),
– parturi (= kampaaja = alppiauringon kuivattamat hahtuvat kuriin),
– posti (sekä sähkö- että kirjepostia kiitettävän vähän hoideltavana),
– perhe (= lapset, vanhemmat, sisarukset ”päivitettävä”),
– pojan polvesta huoli (huomenna selviää, miten alokkaan ura jatkuu…)
– Prisma (oikeastaan on ihan mukava taas kokkailla itse),
– postaus (eilinenkin bloggaus täydennetty),
– pyöräily (lenkille ei yksinkertaisesti ole ehtinyt, joten kampaajalle pyörällä),
– Photoshop (arvatkaapas montako kuvaa Itävallasta? Tuhat! 1112 kuvaa. Ensimmäiset sata olen jo deletoinut. Varmaan toinen ja kolmas mokoma menee vielä roskiin, mutta loppuja työstän niitä pikkuhiljaa … eiköhän – parin viikon päästä matkasivu ole kasassa),
– pannukakku (itävaltalainen pannukakku Kaiserschmarren tuntui olevan reissuporukalle yhteinen ykkösherkku, ja tokihan mekin sen söimme. Löysin tänään reseptin ja ajattelin huomenissa tyttären nimppareiden jälkiruoaksi koettaa. Jos onskaa, pistelen tänne reseptin).
Parasta on ollut, ettei tarvinnut duuniin tänään mennä. Parasta on ollut että on saanut olla pihalla (silittäminen pihalla sujuu leppoisasti!). Parasta on, että on vielä kesä! Ihan pihalla! Heh!
Arvoisa vuoristoneuvoksetar!
Tere tulemast/Willkommen vähän tasaisempien (3 m mpy. ja silleen) lenkkimaastojen pariin! Viimeinen kuvapari postauksessa ”Hotelli Astoria, Kitzbühel – Rantapelto, tasan 12 tuntia” on mainio: topografioissa ON eroa.
”Suomi on peneplaania”, totesi prof. Reijo Helle lakonisesti kesällä 1967 Kuusamossa, Kiutavaaran laella, jonne hän oli huiputtanut (huipututtanut?) opiskelijaryhmän maantieteen opintoihin liittyvällä geomorfologian kursilla.
”Tä!?” kysyi yksi ja toinen epäuskoinen opiskelija itseltään; Oulankajoen uoma kiemurteli sentään melkoisen alhaalla vaaran juurella.
Kaikki on suhteellista. Nähtyäni kuvat Wilder Kaiserista (ym. ym.) minun on pakko todeta: ”Helle taisi sittenkin olla oikeassa.”
Huomenta, Koivu! Suomi ja Rantapellon lähimaastot – kävin juuri äsken Toppilan ”kukkuloilla” sauvakävelyllä – todellakin ovat peneplaania (hieno uusi sana taas, kiitos :)). Tai ainakin Alppien jälkeen tuntuu siltä. Mutta hyvä täälläkin on.