Heinäpouta

Meillä on ollut pitkään ajatuksena, suunnitelmissa, että tänään tai viimeistään huomenna ajelllaan mökille. Yritimme saada mukaan murmelin, systeriäkin kyselin, josko kyydillä lähtis pohjoiseen, molemmilla syynsä olla lähtemättä. Ja sitten viime viikolla pehtoori osoitti – jälleen, niin kuin joskus tekee 😀 – omaavansa tunneälyä ja sanoi, että ”mee eeltä, lähe sunnuntaina, tuun sitte viikolla perässä, – jäi sulla se pääsiäisretriitti viettämättä, jotta mee viettämään se nyt!”

Täällä olen. Heinäkuun viimeinen. Aamuvarhain lähdin, Sodankylään asti liikennettä ei juuri nimeksikään. Kuuntelin radiota – isolla. Ajoin – no joo, aika lujaa. Sodankylän jälkeen poroja, virolaisia rekkoja (sunnuntaina jo ennen puoltapäivää??!!), asuntoautoja, taas poroja, turisteja, porotokkia, pieniä autoletkoja. Sodankylän jälkeen! Sunnuntaina. No joka tapauksessa kahvi/vessatauosta huolimatta olin reilusti alle viidessä tunnissa mökillä.

Pehtoori tulee perässä (jos, ja jos ,…. appi ei voi oikein hyvin 🙁 ) ja systerikin taitaa tulla mökilleen… mutta en voi väittää, ettenkö nyt viihtyisi yksikseni. Joskus vain on niin hyvä saada olla yksin. Kuunnella kun puro solisee…

Toisin kuin radiossa sanottiin täällä on ollut + 20 C ja aurinkoa! Ja heinää. Mökkitontti täynnä heinää!

Heinätöissä ja yhden hengen piknikkiä Hangasojan varrella olen viettänyt, välillä poikennut metsään, istunut mökkiterassilla ja blogannut ja samalla istumalla kuvannut poroja

kantanut saunalle puita, kuunnelllut tuulen huminaa, viettänyt yhden hengen piknikkiä. On piknikkejä ja on piknikkejä 🙂 Tänään tämmöinen notskipaikalla!