Ensimmäisenä heinäkuuta
- – on Oulussa ollut helle, ukkosta, sadetta ja aurinkoa.
- – kävin verenluovutuksessa. Kolmantena päivänä peräkkäin olin SPR:n ovella, tänään sitten jo luovutus onnistuikin. Sentään viikkoa ennen lentoon lähtöä. Josko se olisi riittävä varoaika ettei olisi pyörtyilemisvaaraa.
- – olen syönyt niin paljon mansikoita, etten huomenna syö.
- – Koiviston Ingerttilässä syntyi yhdeksänhenkisen perheen toiseksi nuorimmainen. Kahden suuren sodan väliin, siinä rauhan ajassa syntyi.
- – olen uinut Iijoessa.
- – ennenkokematon kukkakauppa ja kauppias koettu Oulussa. Ruusut olivat kyllä ihan sankarin huusholliin sopivia. Nyt illalla, täyden päivän jälkeen tuntuu, kävinkö tuossa kaupassa tänään? Niin kauan siitä tuntuu olevan.
- – kävin taas apteekissa. Ei, en todellakaan äitini asioilla, vaan omillani – kolmatta kertaa tällä viikolla! Nyt on reissua varten 25-kertoimista huulirasvaa, allergialääkkeet uusittu, vitamiinit, vinyylihanskat, maitohappoja, silmätippoja (mikä ihme nyt kukkii? heinätkö tämän kutinan aiheuttavat?) Ikäkö syynä jatkuvaan apteekkiasiointiin: ei vaan se, että kun olen yrittänyt nopsasti hoidella asioita, niin huonosti on tullut hoideltua, saa sitten paikkailla.
- – kävimme pyöräilemässä Värtössä. Expressin Anna-biisi liittyy tähän. 🙂 Ja Pannier ja Itävalta, ja 30 vuotta, ja 60 vuotta, lähtö, patikointi, unet ja kaikenlaista siihen liittyi. Oli mukava käydä.
- – 21 vuotta sitten oli äitiyslomani viimeinen päivä, heinäkuun olin anonut virkavapautta, ja laitoin esikoisen vaunuihin ja soitin miehelle töihin, että älä tulekaan ruokiksella kotiin syömään, vaan tule Linnansaareen: tuon sinne evästä ja vietetään kolmen hengen piknikki. Ja sillä piknikillä kerroin, että meille tulee keväällä toinen vauva.
- – ollaan usein systerin kanssa järkkäilty synttäripilheitä. Vuorovuosin. Nyt ei järkkäilty. Järkkäilemme ne ensi viikolla tai myöhemmin. Tänään järkkäilimme systerin viikonlopun isompaa meetinkiä. Vaikka ei minun paljon tarvinnut kuin käydä nauttimassa.
- – minulla alkaa yleensä loma. Nyt jo viikko vietelty.
- – jätin lenkin väliin.
- – kävimme pyörälenkin lopuksi Hugon terassilla syömässä pihvit. Päivällä kun oli sen verran hoppua etten tullut syöneeksi ollenkaan.
- – olen monta kertaa klikkaillut Kitzbühelin webbi-kamerasivuille ja ihmetellyt, kuinka toissapäiväinen hurjan hieno ja lämmin sää on voinut vaihtua alle +10 C:n lämpöön.
- – lähden lukemaan loppuun ensimmäisen Qiu Xiaolong´in komisario Chen -dekkarini.
Oih, jotenkin tuo 21 vuotta sitten tapahtunut piknik herkisti minut…hieno muisto meille kaikille jaettavaksikin.
Taitaa sinussa, Katri, olla herkkyyttä 🙂